Moikka!

Olemme viisi henkinen Niemen perhe Vantaan Asolasta.

Perheeseemme kuuluu minä Hanna, mieheni Jarno ja jälkikasvumme Joonas, Josiina ja Jesperi. Joonas on jo muuttanut Miiansa kanssa yhteiseen kotiin. Samoin Josiina asuu nykyään omillaan opiskelemassa Rovaniemellä Eetunsa kanssa. Onneksemme he poikkeavat talossa aika-ajoin. Jesperi vielä toistaiseksi on ilonamme. Tällä hetkellä perheessämme tassuttelee neljä labradorinnoutajaa; Aamos, Eevert, Iivari ja Elviira. Koko ikäni olen koiraa halunnut ja viimein sain tahtoni läpi ollessani 17-vuotias, jolloin lapsuuden kotiini muutti sydäntenmurskaaja Samu-musta labradorinnoutaja. Se jätti lähtemättömän muiston ja sytytti rakkauden kyseiseen rotuun. Seuraava koiramme Manta tuli perheeseen lasten ollessa pieniä. Se oli todellinen perhekoira, jonka harrastaminen jäi elämän ruuhkavuosien takia minimiin. Hellyyttävän mummokoiran muisto säilyy ikuisesti sydämissämme. Aamos tuli perheeseemme vaiheessa, jolloin elämä näytti surullisempaa puoltaan. Aamos toi mukanaan paljon valoa ja iloa. Se on ollut paljon enemmän kuin ikinä olisi kukaan voinut kuvitella ja toivoa. Se on avannut meille aivan uuden maailman kaikenlaisen koiraharrastamisen parissa. Aamoksen näyttelymenestys ja erityisesti sen jälkeläiset ovat kasvattaneet ja laajentaneet kiinnostustamme labradorinnoutajiin. Eevert on Aamoksen poika ja nuorimmainen koiramme Iivari on Aamoksen tyttärenpoika ja Eevert on sen eno. Syksyllä 2017 perhettämme kaunistamaan muutti pikku neiti Elviira. Näiden hulivilien kanssa ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita meidän arjestamme puutu..... Koiraharrastuksiimme kuuluvat kaikenlaiset noutajatouhut sekä näyttelyt. Eniten olemme hurahtaneet jäljestysharrastukseen, josta perheessämme Jarno kantaa suurimman vastuun. Hurahdus on johtanut jopa siihen, että me molemmat kuulumme nykyisin labradorinnoutajakerhon mejä-toimikuntaan. Näyttelyt ovat lähinnä minun vastuullani, mutta Jarno kulkee mielellään mukana kepon ominaisuudessa ja toimien varahandlerinakin. Nykyisistä koiristamme kaikki aikuiset ovat Suomen muotovalioita ja näin ollen ovat suorittaneet noutajien taipumuskokeen. Elviira saa vielä taipparitouhuja treenailla. Aamos on lisäksi kansainvälinen sekä Eestin valio. Aamos ja Eevert ovat Suomen jäljestämisvalioita. Iivarilla on mejässä voittajaluokan ykköstulos. Nykyisin koirat vievät lastemme, kodin, töiden ja veneilyn lisäksi kaiken vapaa-aikamme ja varsin ihanaahan se on kaikkine iloineen ja suruineenkin. Niin kuin äitini muutama vuosi sitten sanoi: "taisitkin olla tosissasi, kun koiraa aikanasi niin kovin halusit!" Ja tosiaan tosissani olin ja olen edelleen....

Elämäni surullisin päivä

Maanantai 6.5.2019 - Hanna

Pelkäsin niin tämän päivän saapumista. Päivä oli tuiki tavallinen iltapäivään saakka. Aamulla kävimme Aamoksen kanssa metsässä lenkillä, missä se haisteli puhjenneet valkovuokot ja iloisena jolkotteli tutuilla metsäpoluilla. Iltapäivästä alkoi sitten Aamoksen levottomuus. Se ei käynyt lepäilemään ollenkaan, kulki levottomana ja läähätti. Yritimme antaa kipulääkettä, hieroa sitä ja rauhoitella.....tuloksetta. Oli lähdettävä eläinlääkäriin kyyneleet valuen. Jossain sisimmässäni tiesin matkan olevan viimeinen. Aamos istui takapenkillä kainalossani. Lääkärissä se haisteli kovasti lattioita ja heilutteli häntää, katse vaan oli paljon puhuva. Eläinlääkäri tutki sen, kuunteli keuhkot ja kertoi meille keuhkojen olevan täynnä nestettä. Meille ei jäänyt vaihtoehtoja, oli aika päästää rakas Aamos tuskistaan. Se viimeiseen asti lohdutti minua, kuunteli kaiken mitä sille viimeiseksi vielä halusin sanoa, nukahti viimeiseen uneen sylissäni painaen päätään lohduttavasti kaulaani.
Kiitos kaikesta mitä meille annoit. Rakastan sinua ikuisesti enkä koskaan sinua unohda- elämäni koira!
"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan."



Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei,
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aamos

Lisää kirjoituksia