Vihdoin viimein sain lähetettyä kirjoitukseni Hakuruutulehteä varten :) Tässä kirjoitus kokonaisuudessaan: 

KOIRASTA YHTEISKUNTAKELPOINEN SARKKISEN TOMIN OPEIN

Yhtenä kevään alkupäivistä huomasin Facebookista, että Uudenmaan noutajakoirayhdistys järjestää luennon noutajan peruskoulutuksesta arkirutiineja myötäillen, pennusta aikuiseksi. Onpa hienoa ajattelin, sinne olisi päästävä. Luennoitsijana tulisi olemaan Sarkkisen Tomi. Tomista meillä -erityisesti Jarnolla - oli hyvät kokemukset taipumuskoetuomaroinnin osalta. Mukava vaikutelma tuli, kun koetilanteessa Tomi antoi neuvoja ja loi leppoisaa tunnelmaa, siten tuli jopa taippareista positiivinen kokemus. Niinpä tapahtuman huomatessani ilmoitin meidät molemmat luennolle siltä istumalta.

Kyseinen luento pidettiin torstaina 27.3. Kaiun majalla Vantaalla kauniin alkukeväisen päivän päätteeksi. Paikalle saapui lähes 50 innokasta noutajaharrastajaa. Mukavaa oli huomata se, että porukkaa oli laidasta laitaan - ensimmäisen oman koiransa syntymää odottavista usean koiran omistajiin, monen lajin aktiiviharrastajista ja kasvattajista muuten vaan omaksi ilokseen koirista kiinnostuneisiin. Luentoa saimme kuunnella mukavassa ja vapautuneessa tunnelmassa.

Me kuuntelimme luennonantia tällä hetkellä neljän labradorinnoutajan kanssa eläjinä pyrkien nappaamaan juuri meidän lauman kannalta olennaiset vinkit tulevaisuuttakaan unohtamatta.  Koiria meillä on kotikoirista jalostuskoiriin. Nykyisin meillä koirat suorittavat minimissään taipparit. Vapaa-aikaamme täyttävät koiraharrastukset ovat muun muassa jäljestäminen, näyttelytoiminta sekä omien kotisivujen tekeminen. Nyt on menossa jonkinmoinen ryhtiliike kaikessa muussa koiraharrastuksessa, koska tämän luennon ohella ilmoitin 3-vuotiaan labradorimme ja Jarnon myös Umn:n pelastuskoirakurssille sekä molemmat osallistumme omien koirien kanssa hyvinvoiva labradori- kurssille, minkä järjestää Labradorinnoutaja kerho. Tällä luennolla yritin saada erityisesti vinkkejä nuorimmaisen, nyt 9-kuukautisen pentumme koulutukseen. Tässä kirjoituksessa on koottuna asioita, jotka koimme tärkeiksi ja olennaisiksi luennolla. Juttu on kirjoitettu niin kuin me asiat ymmärsimme ja muistamme.

Luennon aluksi Tomi esitteli itsensä ja kertoi koiraharrastuksestaan. Tomi toimii muun muassa taipumuskoetuomarina.  Hänen koiriansa koulutetaan käytännön metsästykseen sekä nomekokeet mielessä pitäen. Siinä kohtaa mieleen hiipi ajatus, että  nyt varmaan kuullaan vaan metsästyskoirat ja niiden koulutus mielessä pidetty luento. Mutta aivan turhaksi osoittautuikin tuollainen ajatus. Varmasti jokainen luennon kuunnellut sai mukaansa uusia vinkkejä ja ajatuksia pennun sekä isommankin koiran kouluttamiseen, mielessä pitäen arjen antamat koulutustilanteet ja niiden hyödyntäminen. Ainakin me saimme paljon ajateltavaa.  Sen todistaa sekin, että paluumatkalla autossa keskustelu kävi varsin vilkkaana luennon sisällöstä. Ja meidän Jarnon tuntien se onkin jo jotain.

Luennon sisältö aloiteltiin rajojen asettamisen tärkeydellä.

Rajat ja niiden asettaminen ovat koirankoulutuksen lähtökohta koiran pentuajasta alkaen. Koiraa kehutaan, kun käytös on toivottua. Jos koiran käytös on ei-toivottua, sitä kielletään ja sille osoitetaan, että teko oli väärä. Koiran kehumisen pitäisi olla sellaista, että se tuntuu koirasta mukavalle ja koira kokee sen ehdottoman positiivisena asiana.  Samoin kieltämisen tulee tapahtua äänenpainolla, jonka koira kokee negatiivisena. Ihmisen puuttuminen koiran ei-toivottuihin tilanteisiin voi olla vaikkapa murahtamista tai niskasta kiinni ottamista, niin kuin emokin pennuille tekee.

Toinen luennon isommista aiheista oli luoksetulo.

Koiran tulee aina kokea luoksetulo mielekkäänä. Tomin sanoja lainatakseen: Koiran paras paikka on ihmisen lähellä! Leikkien lomassa tämän harjoittelu sujuu luontevasti.  Jo koiran kääntyessä omistajaan päin tulee kehua koiraa.  Jos koira ei tule äänenpainoa koventaen, puututaan tilanteeseen jollain tapaa ja heti kehutaan, jos koira tulee ihmistä kohti. Koiran huomion herättäminen on tehokkaampaa, kun tullaan konkreettisesti koiran tasolle, esimerkiksi kyykkyyn tai lattiatasolle. Luoksetulon ei pidä olla vaan käväisy vaan koiraan otetaan fyysinen kontakti, sitä silitellään ja hellitään.  Ennen kaikkea koiran tulee tuntea, että sen paras paikka on ihmisen lähellä. Luoksetulosta puhuttaessa Tomi korosti koiran ja ihmisen välistä kontaktia ja sen merkitystä, sekä johdonmukaisuutta.  Kontakti koiraan on koulutuksessa erittäin olennaista.  Johdonmukaisuus on tärkeä elementti koirankoulutuksessa. Jos annamme kerrankin periksi ja hyväksymme ei-toivotun käytöksen, homma alkaa helposti lipsua ja johtaa koiran ei-toivottuun käytökseen.  Sen korjaaminen onkin sitten työläämpää.  Aina tulisi puuttua jolloin tavalla koiran ei toivottuun käytökseen, sekä tulisi saada se toimimaan halutulla tavalla.

Kolmantena suurena kokonaisuutena Tomi käsitteli paikallaoloa.

Arjessa on useita hetkiä, jolloin paikallaoloa voi luontevasti opetella, pennusta alkaen. Esimerkeiksi luennolla otettiin tilanne, jolloin koira saa eteensä ruokakupin sekä uloslähtötilanne. Vinkiksi saimme muun muassa sen, että välillä on hyvä vaihtaa kupin edessä odottaminen siihen, että saakin ruokakupin heti.  Koiran tulee keskittyä siihen, mitä siltä vaaditaan. Keskittyminen lisääntyy, kun se ei aina tiedä etukäteen mitä siltä vaaditaan. Käsimerkkejä voi näissä tilanteissa myös luontevasti opetella.  Jos koira karkaa, vaikka on saanut paikallaolo käskyn, viedään koira konkreettisesti takaisin samalle paikalle. Jos huomaa, että koira meinaa lähteä paikallaolosta eli varastaa, kerrotaan sille sen tekevän väärin vaikkapa murahtamalla. Tässäkin tärkeää on oikea ajoitus.

Neljäntenä asiakokonaisuutena käsiteltiin noutamista.

Oli hienoa huomata, miten leppoisasti Tomi suhtautui siihen luontaiseen noutajan noutamisviettiin. Noutajilla noutaminen on yleensä niin vahva vietti, ettei sitä koiralle yleensä tarvitse opettaa, se noutaa luontaisesti sille heitetyn esineen.  Koirien kanssa alussa noutaminen tapahtuu leikkien, vasta myöhemmällä iällä hiotaan noutamisen eri osa-alueet sellaiseen kuntoon kuin kukin haluaa. Se tapahtuu silloin kun koira itse on siihen kypsä.  Lelut ovat oiva tapa opettaa kantamista ja noutamista, palauttamista sekä luovuttamista.  Koira pyydetään tuomaan esimerkiksi dami suoraan ihmiselle asti, syliin. Koiraa kehutaan kovasti, kun se kantaa, ei silloin, kun se sen luovuttaa.  Kun koiralla on dami suussa, sitä silitellään ja kehutaan. Koira pitää saada ymmärtämään, että kantaminen on se paras juttu koko hommassa. Koira etsii noudettavaa esinettä tai riistaa eli metsästää pienellä alueella. Jos haussa on ongelmia ja koira kysyy apua, kannattaa antaa koiralle mahdollisuus itse ratkaista ongelma. Kannattaa miettiä onko tehtävä ollut koiralle liian vaikea.  Noudettavan esineen omimista ei saa hyväksyä. Luovutus on asia, jossa ei alkuun ole hyvä murahdella, ettei koira koe sen olevan toiminnan olennaisin asia.

Jos koira vaihtelee esimerkiksi hakuruudussa damia, kannattaa käyttää vain yhtä damia kerrallaan ja pientä aluetta, niin että noutaminen tulee ensin varmaksi. Damien asettamisella voi vaikuttaa vaihtamiseen. Koira noutaa todennäköisesti ensin viimeiseksi viedyn damin, joten ensin viedään kauimmaiset ja sitten lähimmät.  Kun koira hakee ensin läheltä, houkutus ja mahdollisuus vaihtamiseen, tulee pienemmäksi. Noutamisvietti on hyvä apu pikkuhiljaa totuttaa koiraa riistaankin, kun ensin on noutoja tehty muilla esineillä.

Luennon aikana menimme porukalla ulos, jossa Tomi konkreettisesti näytti omalla 8 kuukauden ikäisellä labradorinnoutajallaan Urpolla esimerkkejä koulutustilanteista. Uskomatonta oli kuulla, että kyseistä koiraa oli koulutettu varsin vähän, niin hienosti koira toimi. Tomin kertoman mukaan koiran kanssa tehdään jotain hommaa pari kertaa päivässä ja noin 5 minuuttia kerrallaan.   Koiran käyttäminen esimerkkinä konkretisoi, luennolla kuultuja asioita. Antoisaa oli käytännössä nähdä kuinka Tomi kehui ja otti fyysisesti kontaktia koiraansa kehuessaan tätä. Sivulletuloa ei hyväksytty, jos se ei ollut juuri niin kuin ohjaaja sen halusi olevan.  Tomin koiranlukutaito on todella kadehdittavaa, kunpa sitä pystyisi edes murto-osaan siitä. Ulkoharjoituksessa tuli myös esiin tärkeä seikka siitä, että silloin kun ollaan treenaamassa, ei nuuskita maata tai mitään muutakaan, vasta vapaa käskyn jälkeen koira voi toimia niin.

Erityisen ilahduttavaa luennolla oli positiivinen ja luonteva asenne koiran kouluttamiseen.  Koiran tulee tuntea, että sen paras paikka on ihmisen lähellä. Koulutus mennään koiran sen hetkisen kehitystason mukaan. Pennulta ja nuorelta koiralta ei voi vaatia vielä asioita, joihin se ei ole kypsä. Mitä vanhempi koira sen enemmän siltä voi vaatia. Tiukemman ja täsmällisemmän koulutuksen aloittamisessa on hyvä odottaa kunnes koira on siihen valmis. Käytetään hyväksi koiran omaa oivalluskykyä sekä arjen antamia koulutustilanteita. Leppoisaa asennetta ei tule unohtaa, vaikka koiraa treenattaisiin tosimielellä vaikkapa metsästykseen. Useassa luennon kohdassa tuli esiin tärkein tavoite kaikelle koulutukselle eli saada koirasta yhteiskuntakelpoinen! Rajoja laitetaan päättäväisesti ja johdonmukaisesti. Kaikki tulee tapahtua huomioiden koira yksilönä.  Ihmisen ja koiran yhteistyön ja kontaktin kuntoon saaminen on tärkeää. Kehumisen ajoitus on myös avain asioita. Se pitää tehdä juuri silloin, kun koira tekee toivottua asiaa ja oikein.  Tärkeää on oppiminen onnistumisen kautta, koira oppii luottamaan siihen mitä ollaan tekemässä.  Lopetetaan tehtävä ennen kuin tulee epäonnistuminen, pyritään lopettamaan harjoitukset aina onnistumiseen.

Yksi parhaista vinkeistä luennolla oli suunnitelmallisuus ja sen vieminen käytännön harjoitteluun. Ennen kuin tehdään mitään harjoituksia, ne tulee suunnitella tarkoin etukäteen. Pitää päättää, mikä on se asia, jota koiralta odotetaan tai vaaditaan. Miten toimitaan, jos koira tekee niin kun halutaan sekä miten toimitaan, jos niin ei käykään. Miten harjoitusta jatketaan, jos se ei sujukaan ennalta odotetusti. Omat ajatukset pitää aina selkiyttää ennen toimintaa! Suorastaan oivalsin luennon aikana kuinka tärkeää on fyysinen kosketus koiran kanssa sitä kehuessa. Liian helposti itse esimerkiksi ottaa vastaan koiran palautuksen ja vain kehuu sitä ja on itse innoissaan, ei kuitenkaan silittele tai helli koiraa muuten. Samoin tulee riemuittua pelkästä palautuksesta eikä siitä kantamisesta, joka tosiaankin on paljon tärkeämpi asia. Ja luennon ihan paras anti: harjoituksen suunnittelu ja selkiyttäminen ensin omassa päässään ja sitten vasta ruvetaan touhuamaan koiran kanssa. Itselleni tärkeimpinä ja päällimmäisiksi muistutuksiksi jäi se, että koiran keskittymistä on hyvä ylläpitää vaihtelemalla siltä vaadittavaa tehtävää samanlaisessakin tilanteessa.  Kehumisen oikea-aikaisuuteen ei taatusti liikaa voi keskittyä. Kannattaa opettaa yksi asia kerrallaan esimerkiksi ensin damin kantaminen ja muut osa-alueet ja sitten vasta vaatia koiralta kokonainen suoritus. Itse tulee liian harvoin käytettyä hyväksi koiran omaa oivaltamista ja antaa sen rauhassa ratkaista kyseinen ongelma. Koirakin luottaa minuun, miksen minä luota siihen joka tilanteessa? Yksilöllisyys tulee meidän laumassa esiin luontaisesti, koska meille on sattunut varsin erilaisilla luonteilla siunattuja huiskahäntiä. Arjessa se tulee esiin varsin usein ja siitä tulee puhuttua paljon. Yksilöllisyyden huomioiminen ja hyväksikäyttäminen koulutuksessa onkin sitten haasteellisempaa.

Kiitokset Tomille hyvästä ja antoisasta luennosta sekä Umn:lle luennon toteuttamisesta.  Tällaiselle toiminnalle on selkeästi kysyntää ja se antaa mukavaa potkua koirien kanssa touhuamiseen.

Kaikille leppoisia ja positiivisia hetkiä koirienne kanssa arjen koulutustilanteissa sekä mukavaa kesää toivotellen: Hanna & Jarno