On taas tunteiden vuoristorataa....

Bertta aloitti ontuilun kesä-heinäkuun vaihteessa. Kipulääkkeillä saatiin joksikin aikaa lähes puhtaaksi liike, mutta ilman lääkettä keventää taas oikeaa etujalkaa. Kuvissa ei syytä saada selville, ortopedi sai kyynäristä ja uloimmasta varpaasta kipureaktion esille. Ensi viikolla mennää ct tukimukseen ja toivotaan, että selitys löytyy.

Niin monet itkut olen asiasta itkenyt, ajatukset on ihan sumussa, tulevaisuus pelottaa. Toisaalta jaksan vähän vielä toivoa, mutta pelkään kovasti pahinta. Bertta on niin ihana luonteinen pentu ja nättikin vielä, on ihan kamalaa ajatella sen tulevaisuutta, jos edessä on "kotikoiran" osa.......

Onneksi pentueesta muilla ei vastaavia ongelmia ole ilmennyt. Pikku Elunen kärsii atopiasta ja jonkinmoisista allergiaoireista, toivon kovasti että helpotus niihin vaivoihin löytyy!

Miten elämässä käy usein niin, että surulliset asiat kasaantuu niin kuin nyt. Ajatukset pyörii ihan hurjasti monissa surullisissa teemoissa ja vaikea nähdä tulevaisuuteen. Ihana asia on se, että tulevaisuudessa on tapahtumassa maailmaan mullistava, kauan odotettu, ihana asia, josta tuonnempana lisää <3 <3 <3 Sen ajatuksen kanssa jaksaa eteenpäin, on jotain mitä kovasti odottaa ja haaveilee!