Hoh hoijaa millainen päivänlopetus.

Manta-tuo pohjattoman ahnea koira. Illalla se meni ja aukoi roskiksen ja kaikin voimin pisteli siellä olleet kananluut. Vaikka näkö ja kuulo on jo poissa pelistä, on hajuaisti ainakin kohdallaan ja vauhti syödä kuin nuorella koiralla. Hirmuisella vauhdilla se ahmi luut, että mahdollisimman monta kerkeisi niellä ennen, kun joku kerkiää hätiin. Ja muutaman koipiluun se ehtikin niellä ennen kuin Jarno kerkesi keittiöön.....Eipäs meillä tietystikkään mitään purkkiparsaa ole parafiiniöljystä puhumattakaan.

Yö meni kuunnellessa onko kaikki hyvin ja ilmeisesti oli, kun tänään on tuo ahneudenperikuva ollut aivan oma itsensä :) Hyvä näin! Taas yhdestä tilanteesta selvittiin.