Hannan kirjoitelmia
Wapun viettoaKeskiviikko 30.4.2014 - Hanna Ensimmäinen vappu vuosiin, jolloin Asolassa ei klo 18 lakitettu Mantaa :( Kyyneliä kyllä valutettiin ja muisteltiin Mantaa rakkaiden ystävien kanssa. On ihanaa, kun omistaa ystäviä, jotka ymmärtävät tällaistäkin elämäntilannetta. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Manta, suru |
Saatellaan Mantaa sateenkaarisillallePerjantai 25.4.2014 - Hanna Aivan taivaan tällä laidalla |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Manta, vanhuus |
Manta pääsee koirientaivaaseenTorstai 24.4.2014 - Hanna Pitkään on mietitty, mikä on se raja, jolloin koiravanhuksen on parempi päästä sateenkaarisillan toiselle puolelle. Valtavan suuri päätös. Itse olen sanonut monesti ettei minusta ole tekemään moista päätöstä. Mantasta olen kirjoitellut täällä blogissakin ja pohtinut asiaa. Pääsiäisen aikoihin alkoi liikkumisessa olla kummallista huojuntaa. Keskiviikkona koira ei syönyt ruokaansa, jota se ei meidän muistikuvien mukaan ole tehnyt koskaan. Keskiviikon ja torstain välinen yö muistutti painajaista. Manta lysähteli lattialle eikä päässyt sieltä enää aina ylös. Surkeaa vikinää ja haukuntayrityksiä, Jarno apuna ylösnousuissa. Lopullinen päätös tehtiin jo yöllä, Mantan elämänviimeinen päivä oli alkanut. Minulla oli torstaina työpäivä, joka sisälsi muun muassa osastokokousta ja työnohjausta, jotka olivat hurjan sekavat ja Manta oli mielessä kaiken aikaa. Kyyneleet valuivat ja kurkkua kuristi. Ajatus siitä, että yhteinen jäljelläoleva aika laskettiin tunneissa ja minä istun neuvotteluhuoneessa oli lähes sietämätön. Viimeinen päivä oli mennyt Mantalta kovasti vettä juoden, mutta ulkona se ei käynyt. Oli aika lähteä viimeiselle automatkalle kohti tuttua eläinlääkäriasemaa. Siellä Manta nukahti pää minun kädellä leväten, minun kuiskiessa sille tärkeitä asioita, Jarnon ja Jesperin hellimisiin. Omaan peittoonsa käärittynä se oli jätettävä sinne, yhteinen taival oli ohi...... Muut koirat käyttäytyivät varsin oudosti ennen ja jälkeen Mantan lähtemisen. Vielä ei itsekkään ole pystynyt kaikkia asioita asian tiimoilta rekisteröimään. Vaikka aikaa on ollut paljon tehdä jäähyväisiä, se kaikki tuli lopulta kuitenkin liian nopeasti.Valtava tyhjä aukko jäi meidän kotiin ja kaikkien sydämiin. Kiitos rakas Manta yhteisistä 14,5 elämänmakuisista vuosista, jälleennäkemisen toivossa <3 |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Manta, vanhuus |
Aatoksia koiran vanhenemisestaTorstai 20.3.2014 klo 8.50 - Hanna Alkuun maininta, että pikku Iivari (37kg) on TÄYSIN tervehtynyt ja ihana oma itsensä! Antibioottikuuri puri hienosti :) Viime aikoina on tullut pohdiskeltua koiran elämän loppuvaiheita. Manta on elänyt jo kunnioitettavat kohta 14 vuotta ja 5 kuukautta. Tervehän se kutakuinkin on ollut D-lonkistaan huolimatta. Raput ovat olleet hankalia jo useamman vuoden ja silmissä kaihia. Näkö on selvästi huonontunut, josko näkee enää juuri mitään. Steriloitu Manta on steriloitu jo ajat sitten ja on Propalin-lääkityksellä. Pissa vahinkoja sattuu silloin tällöin. Ruokailun jälkeen on kova kiire ulos, jotta kakalle ehtii. Kuulo on sillä ollut loistava, mutta joulun tienoilla huomasimme, että oikeasti se ei taida enää kuulla mitään. Ruokakupin kolahdus lattiaan tai jääkaapin oven aukaisu ei sitä enää havahduta. Uutena juttuna viime viikkojen aikana on tullut tilanteet, että se "eksyy" ulos. Pihalla se saattaa seistä pitkään ja tuijotella jonnekkin, haukkua. Kun ihminen menee viereen se havahtuu ja lähtee seuraamaan tätä sisään. Samoin joskus tuntuu ettei se aina tajua pyytää ulos ja pissavahinkoja tulee vaihtelevalla tahdilla sisään. On äärettömän vaikeaa ja haastavaa pohtia, koska ollaan siinä tilanteessa, että on vain se yksi vaihtoehto päästää Manta koirientaivaaseen. Aina, kun sitä ajattelee tulee taas joku tilanne, että se on poissuljettu vaihtoehto. Esimerkiksi eilen se tuli ripein askelin, häntä iloisesti heiluen minua vastaan, kun tulin töistä. Tai se käy hakemassa poikia leikkimään, puskee kaulaan ja hakee huomiota. Sitten tulee taas päiviä, että se lähes tulkoon vaan nukkuu, ei herää vaikka tullaan kotiin, kävelee epävarmasti, käväisee vaan nopsasti ulkona ja syö........ Vaan eipä sitä päätöstä kukaan meidän puolesta taida tehdä :( Yhteistä aikaa taitaa olla jäljellä enää vähän ja siitä yritämme tehdä Mantalle elämisen arvoista!
Muistatko ystävä pentuuttain Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Manta, vanhuus |
Huolta ja broilerinluitaTorstai 13.2.2014 klo 21.29 - Hanna Hoh hoijaa millainen päivänlopetus. Manta-tuo pohjattoman ahnea koira. Illalla se meni ja aukoi roskiksen ja kaikin voimin pisteli siellä olleet kananluut. Vaikka näkö ja kuulo on jo poissa pelistä, on hajuaisti ainakin kohdallaan ja vauhti syödä kuin nuorella koiralla. Hirmuisella vauhdilla se ahmi luut, että mahdollisimman monta kerkeisi niellä ennen, kun joku kerkiää hätiin. Ja muutaman koipiluun se ehtikin niellä ennen kuin Jarno kerkesi keittiöön.....Eipäs meillä tietystikkään mitään purkkiparsaa ole parafiiniöljystä puhumattakaan. Yö meni kuunnellessa onko kaikki hyvin ja ilmeisesti oli, kun tänään on tuo ahneudenperikuva ollut aivan oma itsensä :) Hyvä näin! Taas yhdestä tilanteesta selvittiin. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Manta, ahneus |