Hannan kirjoitelmia

Jalostusuroksen omistajan elämä ei aina ole ollenkaan helppoa

Keskiviikko 6.8.2014 - Hanna

Aamos on tullessaan tuonut valtavasti iloa sekä uusia asioita perheeseemme ja elämäämme. Mielenkiinnolla ja ilolla olemme seuranneet Aamoksen jälkeläisiä ja niiden edesottamuksia. Terveystulokset ovat olleet varsin hyviä ja näyttelymaailmassakin jälkeläiset ovat mainiosti pärjänneet. Mejääkin siellä harrastetaan, valioiksi asti. Jalostuskin on jatkunut sen jälkeläisten keskuudessa nartuilla tällä hetkellä 13 pentuetta ja kahdella uroksella jälkeläisiä. Joten täytyy olla erittäin tyytyväinen.

Varmaan täysin tervettä koiraa ei maailma päällään kannakkaan, jos oikein ruvetaan tutkimaan. Harmiksemme on tullut ilmi, että Aamos on korppukuono (HNPK) kantaja. Tämä sairaus on tullut ilmi vasta jälkeläisten perusteella. Testikin kyseiseen sairauteen on ollut käytössä vasta muutaman vuoden. Onneksi kyseessä on kosmeettinen haitta eikä se koiraa suuresti haittaa, jäljestysvalioksikin sellaisella kuonolla nuuskutellaan. Tiedossani on pari furunkuloosi jälkeläistä. Furunkuloosiin alttius on käsittääkseni perinnöllistä, mutta muuten sen periytymisestä ei minulla tietoa ole. Ilmeisesti myös allergiat edesauttavat furunkuloosin puhkeamista. Jälkeläisten allergioista ei minulla sen kummemmin tietoa ole. Viheliäinen vaiva ja sen "kuriin" saaminenon vaivalloista.

Tietysti haluaisin sydämeni pohjasta, että jokainen jälkeläinen olisi täysin terve ja saisi elää hyvää elämää. Vaan se ei taida tässä asiassa auttaa.......

Pennut ovat tietysti kahden -uroksen ja nartun- kauppa. Terveydelliset ja ulkonäölliset seikat periytyvät molemmilta! Uroksen niskaan vaan tuntuu, että kaadetaan useinkin ne negatiiviset puolet harmittavan usein.

Jos Aamos on tuonut paljon paljon iloa ja onnellisia hetkiä, on sen kautta vieritetty kyyneliä ja tunnettu surua ja pahaa mieltä. Onneksi kaiken kaikkiaan tässä jutussa jäädään selvästi plussan puolelle :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aamos, jalostus, pennut