Hannan kirjoitelmia

Eevert matkaa sateenkaarisillalle

Tiistai 28.7.2020 - Hanna

Tuli päivä, jolloin on aika luopua taas yhdestä rakkaasta koiraystävästä. Lähetin tänään neljännen koirani sateenkaarisillalle. Suru on jälleen suuri, ikävä tuntuu kasvavan hetki hetkeltä. Luopuminen näyttää olevan aina yhtä hirveää ja surullista.

Sateenkaarisilta

Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat täällä olleet
jollekkulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auriongonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita js vanhoja, saavat takaisin terveytensä
ja elinvoimansa, loukkaantuneet,
ja vammaantuneet paranevat ja tulevat
taas kerran vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin mitä he olivat
meidän muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
Kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä,
jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin vihreän ruohon yli.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi.
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsovat vielä kerran
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä..
Ettekä koskaan enää tunne kaipuuta.

Hyvää matkaa rakas Eevert, kiitos kaikesta mitä meille annoit. Jälleen näkemisen toivosta saamme lohtua. Tiedämme, että nyt sinun on hyvä olla, olet sydämissämme ikuisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eevert, suru, sateenkaarisilta

Eevertistä FiJva

Sunnuntai 7.10.2018 - Hanna

Sanoinkuvaamaton tunne, onnellisuuden ja tunteikkuuden sunnuntai eletty.

Eevertin allergia on tuonut mukanaan haasteita eikä vähäisin ole ollut se, että de ei ole voinut harrastaa sitä mistä se nauttii ja missä se on loistava; mejää. Keväällä kuulin, että Siclosporin vapautettiin dopingista niin, että jos koira on EJ rekisterissä ja sillä on kennelliiton poikkeuslupa osallistua kokeisiin, voi koira taas kilpailla. Tuumasta toimeen ja Eevertille tälläinen lupa hakuseen. Kennelliitto yllätti ja lupa tuli jo parissa viikossa. 

Elokuussa Eevert pääsi kokeeseen jajäljesti hienosti,löysi oikean hirven raadonkin, jonka viereen jäi makaamaan ja tuumasi, että tässähän tämä. Tämäkin oli paljon enemmän kuin olimme koskaan toivoneet. Eilen se starttasi Vihdissä ja ihan huikeasti saavutti VOI1 tulksen 47 pisteellä ja oli koko kokeen paras voi-luokan koira! Ja näin 3,4 vuoden tauon jälkeen kuukautta vajaan 8 vuoden iässä Eevertistä tuli JÄLJESTÄMISVALIO.

Itkusta ei ole meinannut tulla loppua niin valtavan iso ja tärkeä juttu tämä on meille ollut, Jarnolle erityisesti <3

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mejä, jva, Eevert

Harmillinen mejäkoe keskeytys ja huolta Eevertin tassuista

Sunnuntai 24.5.2015 - Hanna

Ikäviä uutisia Jarnon ja Eevertin yhteiseltä Tammelan reissulta. Jarno joutunut keskeyttäneen hyvin alkaneen jälkikokeen..............

Eevert potee tassujaan, furunkuloosi tyyppisesti turvonneet ja punaiset varpaiden välit sekä anturoiden välit punakat metsästä tullessa ja tietty aristaa niitä kovasti.

Äkkiä pojat kotiin ja sitten katsellaan mitä tehdään :(

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mejäkoe, Eevert, tassut

Iloista ja onnellista harrastamista

Tiistai 19.8.2014 - Hanna

Miten voikaan olla onnellinen toisen ihmisen puolesta. On mennyt muutama päivä Eevertin hienosta jäjestämistuloksesta (47pistettä). Tiedän miten iso asia tämä Jarnolle on. Vaikeuksia on jäljestämisen tiellä ollut, mutta Jarno on vankasti luottanut koiraansa ja tässä on tulos :)

Monesti on tullut mieleen Jarnon tuomat terveiset metsästä jäljestämisen jälkeen: ....tykkään kovasti tämän koiran tavasta työskennellä....ja ....tämä koira voisi olla hyvä käytännönjäljellä rauhallisuutensa ja tarkkuutensa vuoksi..." Ihania sanoja tuomarilta, jotka antavat pontta jatkaa ja tuovat onnellisuuden tunnetta tullessaan!

Ja itselleni on tärkeää kokea onnellisuutta rakkaideni saavutuksista ja siitä, että tiedän heidän olevan onnellisia. Ilmeisen onnellinen on Eevertkin, kun on vielä koepäivänkin jälkeen kulkenut isäntänsä perässä kuin varjo ja "hörissyt" tyytyväisenä pää Jarnon sylissä. Nämä hetket pyyhkivät pois monet surut ja murheet......

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mejä, Eevert, perhe

Koirarikasta elämää

Tiistai 12.8.2014 - Hanna

Viikko vierähti kolmessa näyttelyssä ja mejäkokeessa.....

Ihania koiraharrastuksi molemmat. Nyt vaan töihin lepäilemään ja hankkimaan voimia ensi viikonloppuun :)

Koira tarjoaa tilaisuuden itseilmaisuun vailla typerää näyttämisen pelkoa,

tilaisuuden kokea yhdessä tunteita, joita lajitoverimme liian usein välttelevät

-hellyyttä, avointa riemua, rakkautta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttely, Iivari, mejä, Eevert

Mejäilyä

Sunnuntai 18.5.2014 - Hanna

Ei ota nyt oikein kulkeakseen tuo Eevertin jäljestäminen.......neljäs 0

Syö selvästi miestä (Jarnoa) tuollaiset tulokset, varsinkin, kun tietää koiran osaavan sen homman hienosti.

Motivaatio koiralla on kateissa ajoittain ja keskittyminen herpaantuu. Syynä osittain kipeytyneet anturat (ilmeinen hiiva ja furunkuloosi-oireet). Nyt yritetään kotikonstein niitä parannella, että päästäisiin osallistumaan näyttelyihin ja kokeisiin.

Harvat harjoitusjäljet ja koejäljet ovat kahtiajakoisia: ajoittain mennään loistavasti ja ajoittain Eppu on kuin puustapudonnut ja hakee tukea ohjaajalta. Innokkuutta ja taitoa kyllä löytyy, nyt vaan pitäisi hiffata mistä tämä kiikastaa.....

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mejä, Eevert

Pelastuskoira kurssilla osa2

Lauantai 26.4.2014 - Hanna

Lahden näyttelyn jälkeen pelastuskoirakurssin toiseen käytännönharjoitukseen; taloetsintään. Paikkana Roihupellossa sijaitseva Hepekon alue. 

Olisipa ollut opettavaista, jos olisi päässyt kärpäseksi pimeän talon kattoon katselemaan eri koirien suoritukset.

Eevertin kohdalla on aina ilahduttavaa sen luonne. Niin kuin luonnetestissäkin todettiin, ei tätä koiraa hetkauta mikään. Pimeässä talossa se oli kuin kotonaan, etsien ja tutkien tavaroita. Ymmärtäminen siitä, että etsinnän kohde on ihminen ei oikein selkeä juttu vielä ole.

Seuraavaksi mennäänkin metsään etsimään, joten ainakin ympäristönä se on tuota autiota, pimeää taloa tutumpi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pelastuskoira, Eevert

Raunoradalla pelastuskoiraharjoituksessa

Sunnuntai 6.4.2014 - Hanna

Sunnuntai iltapäivää vietettiin tyäaamun jälkeen Espoon raunioradalla. Eevert pääsi ensimmäiseen pelastuskoiraharjoitukseen.

Ammi Matikainen luotsasi osaavasti ryhmää. Kymmenen koirakon joukko kiersi rataa ja koirat pääsivät tutustumaan erilaisiin alustoihin. Eevert suoriutui hienosti ja hyppeli raunioissa kuin vanha tekijä.

Jokainen koira sai koirakohtaista opastusta ja pääsivät ensimmäisessä harjoituksessa kokeilemaan irtoamista ja maalimiehen antamaa palkkausta. Tarkoituksena oli saada koira ymmärtämään, mitä sen tulee etsiä. Aluksi koira etsii silmillään, mutta jatkoharjoituksissa tulisi vahvistaa koiran nenän käyttöä muun muassa piilottamalla pikkuhiljaa maalimiestä paremmin.

Niin kuin jo luennolla Ammi oli korostanut ettei harjoituksista tehdä liian totisia, ei edetä liian kiireesti ja nopeasti, otettiin hienosti käytäntöön harjoituksen aikana. Koiranlukutaitoa sitten vaan kehittämään :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eevert, pelastuskoira, harjoitus

Pelastuskoirakurssin satoa osa 1

Keskiviikko 2.4.2014 klo 8:35 - Hanna

Kevät tulee kohisten ja aktiivisuus taso myös koiraharrastuksessa näyttää kohoavan.

Tälle keväälle on kolmenlaista "kurssia" tiedossa. Ensiksi aloitellaan Eevertin kanssa pelastukoiratoimintaan perehdyttävään kurssiin. Sitten osallistutaan Sarkkisen Tomin luennolle ja vielä tiedossa labradorin hyvinvointikurssiin. Innokkaana odotellaan mitä vastaan tulee...

20.3. suunnattiin Malminkartanoon kuuntelemaan Anna-Mari Matikaisen pelastuskoiraluentoa kurssin alkajaisiksi. Parikymmentä innokasta, toiminnasta kiinnostunutta ihmistä sullouduimme Umn:n kerhotiloihin. Paljon tuli taas ajattelua ja pohdintaa herättävää tietoa. On hienoa huomata tälläisten huippu ammattilaisten asenne, koira otetaan yksilönä, ei prässätä vaan edetään koiran ehdoilla. Koirankoulutuksessa ei saa kiirehtiä vaan mennään koiran omassa tahdissa. Koulutus on LEIKKIÄ ja KIVAA puuhaa!

Koira on palveluhaluinen ja sitä hyväksikäytetään. Koira tekee työtä "metsästäen" eli etsien palkkaa. Palkka on aina tärkeä esimerkiksi se voi olla vaikkapa lelu. Koiran lukutaito on tärkeä ja sitä on syytä itse kehittää.

Pelastuskoiratoiminta ei ole kilpailua vaan omaan koiraan keskittyvää toimintaa. Mielessä pidetään, että koira on toimiva työväline. Viettipäämäärään koira pääsee vain ohjaajan kautta. Ihmisen ja koiran päämäärä on eri; ihminen haluaa löytää ihmisen ja koira pyrkii viettipäämääräänsä. Koiralle opetetaan etäisyys ohjaajasta. Pelastustoiminnassa on eri vaiheita: koiran irtoaminen, koiran lähettäminen, merkkaus sekä palkkaus.

Tälläisiä asioita ja paljon muuta mieleen jäi tulta luennolta. Tarkemmin muistakin asioista täällä blogissa myöhemmin kurssin edetessä. Jatkossa mennäänkin sitten treenailemaan hommia käytännössä. Ensin on vuorossa rauniorata, sitten taloetsintää ja vielä mennään ihmistä metsästä etsimään. Huippua päästä katsomaan, miten Eevertin rauhallisella ja päämäärätietoisella, periksiantamattomalla luonteella tuollainen homma sujuu......

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eevert, pelastuskoira, koulutus

Eevertin aikaisempi päiväkirja

Tiistai 21.1.2014 - Hanna

Eevertin päiväkirja

Loppu VUOSI 2013

Niin paljon on kerinnyt loppu vuonna tapahtua……

Mamman jalan katkeamisesta huolimatta olen päässyt iskän kanssa harrastamaan. Mejäilyjä on tullut tehtyä niin, että plakkariin on loppu vuodesta tullut kaksi nollatulosta, yksi kakkonen ja yksi ykkönen. Ens vuonna uudella innolla ja huippupisteiden metsästykseen :)

Näyttelyissäkin pääsin hieman käymään ja sielläkin iskän kanssa. Hieno pari ollaan sielläkin oltu ja kiva on ollut, mukavia sijoituksiakin.

Maailman mullistus tapahtuikin meidän porukassa elokuussa, kun pikkuinen Iivari muutti talon. Kuulemma tama ilohäntäinen kaveri on mun siskonipoika, Eipä sitten ihme, että on noin mukava poitsu ja tykkää mua leikittää, saan kyllä ajoittain olla sellainenkin leikittäjä eno :)

14-16.6.2013 Sateisena perjantaina auto pakattiin täyteen kamaa ja onnesi myös näyttelyhäkit ja teltta. Matka kohti Santalahtea Kotkassa saattoi alkaa. Kahdessa näyttelyssä pääsin käymään, jotka menivätkin aikaslailla eri tavalla: Kotka Kv; eri,sa, käk1 ja Pu4 sekä labbis erkkari eh, käk4.

Lauantaiana pääsi Aamos ihan ryhmäkehiin asti :)  Yöllä olikin sitten levotonta touhua, kun Jesperi sairastui vatsatautiin ja siinä sitten menikin valvoessa koko yö. Sunnuntaina oli niiiiiin ihana palata kotiin Mantan, Jossun ja Jontun luo.

8.6.2013 Saatiin olla Aamoksen kanssa mukana veneen vesille laskussa, Jess kohta päästään retkille saaristoon; uimaan ja riehumaan :)

1.6.2013 Meillä oli isot juhlat. Juhlinnan kohteena Josiina, joka kauniina ja onnellisennäköisenä tuoreena ylioppilaana juhli hienoa saavutustaan. Onnea Jossu <3

20.5.2013. Iskä vei Jepen kanssa meidät kaikki Vuosaareen uimaan. Minäpä onneton astuin rikkinäiseen lasiin ja anturahan siinä halkesi. Yöllä sitten Vantaan eläinlääkäripäivystykseen tikkejä saamaan. Kipeä se jalka ei oikeastaan ole, mutta tämä kuuppa päässä on sitten vallan kamala :(

19.5.2013 Eilen pyörähdin Korialla näyttelyssä ilaman suurempaa menestystä eri ja sa kuiteskin ja tänään starttasin jälkikokeessa Lopella voittajaluokassa. Kokeen varrella oli aivan ihania uimapaikkoja ja mulla mielessä lähes kaikki muu paitsi jäljestäminen :(  seuraavalla kerralla pitäis kuulemma keskittyä hommaan toisella tavalla tai Aamos vaan pääsee kisoihin…..

12.5.2013 Käväisin pyörähtelemässä kehässä Hamina Bastionissa, ja sijoituin oikein mukavasti kovassa seurassa paras uros 4 eri,sa ja käyttöluokan voitto.

9.5.2013 Ihanaa ulkonäyttelykausi on alkanut. Helsingissä kilpailin ekaa kertaa käyttöluokassa, eikä huonosti mennyt sielläkään; eri, sa, käk2ja PU2, voitte uskoa, että porukat olivat minuun tyytyväisiä :)

5.5.2013 Jälkikokeissa viimeisen kerran avoimessa luokassa, koska jäljestin YKKÖSTULOKSENja siitäpä siirryn sitten voittajaluokkaan, hyvä minä!

28.4.2013 Piipahdettiin Lahdessa kv näyttelyssä, nyt pääsinkin korkkaamaan valioluokan, tuloksena eri ja vak3.

21.4.2013 Mamman synttäripäivän kunniaksi pääsin Sipooseen näyttelyyn. Ja hienostihan minä siellä olin, paras uros 2. ja viimeinen SERTI ja kuulemma tästälähin olen SUOMEN MUOTOVALIO, Jess :)

6.3.2013 Minusta on otettu geenitestit. Tulokset ovat kuulemma hyvät sillä olen geeneiltäni terve EIC:n ja CNM:n osalta, kannan keltaista väriä sekä olen Hereditary Nasal Parakeratosis kantaja.

15.2.-22.2.2013 Hiihtoloman vietossa Suomenniemellä ihan koko perheen voimin, jopa Miia ja Eetukin olivat mukana, sekä ihanainen Manta. Me otettiin ilo irti elämästä…juostiin pitkin järven jäätä, saunottiin ja oltiin yhdessä. Avantoa piti hieman varoa :)

2.2.2013 Aamoksen kanssayhdessä labbiserkkarissa Hyvinkäällä. Molemmille erit ja sa:t. Minä avoimessa 4. ja Amppu valioissa 3.

19.1.2013 Turussa kansainvälisessä näyttelyssä. Avoimessaluokassa luokkavoitto erin ja sa:n kanssa. Kivaa oli paikalla myös kasvattaja Pauliina ja Aaoksen kasvattaja Marja-Leena :)

4.1.2013 Meidän koko perhe on vihdoin koossa. Joonas pääsi armeijasta 362:n siellä vietetyn päivän jälkeen. Musta on ihan mahtavaa, että se on täällä enemmän mulle palloa heittelemässä :)  Niin ja tietty Miiakin, jonka mä vielä saan innostumaan mun leluista ja palloista….sinnikäs, kun olen.

1.1.2013 Hyvää uuttavuotta kaikille, jotka sivuillani piipahtavat ja tämän lukevat :)

On ollut mukava vuosi, joskin enemmän olisin mejää halunnut touhuilla. Se homma on mun mielestä ihan niin parasta! Vaikka en minä noihin näyttelyihinkään ihan pakolla mene vaan intoa puhkuen. Näillä puheilla….ensi vuoteen!

20.8.2012

Ompas ollut ihana loppukesä. Meillä on käynyt ihania leidejä kyläilemässä. Aamoksen tyttäriä ja minun siskopuoliani; Kerttu ja Chili. Minä poika kyllä innostun kovastikkin tyttöseurasta, eikä yhtään menoa haittaa vaikka sukulaistyttöjä ovatkin :)

19.8.2012

Ihan uskomaton juttu sattui. Lähdettiin taasen aamuvarhain Tammelaan. No arvasinhan minä, että jälkihommiin tässä mennään, mutta kokeeseen tällä kertaa pääsinkin MINÄ!

Paukkutestin äänekkäimmäntitteli olisi mulle kyllä kuulunu, jos sellainen olisi jaettu, niin intopinkeenä siellä olin. Ajattelin, että nyt kyllä iskälle näytän mitä mä oikein osaan, jotta veisi mua kokeisiin toistekkin. No minähän sitten jäljesti lähes täydellisen suorituksen; pistettä vaajan maksimin ja voitin avoimenluokan :)

Tästä hommasta tulee aikanaan juttu Labradorilehteen kuvan kera! Tässä iskän selostus kokeesta.(pakko myöntää, että sen jutun synnyssä taisi  mammallakin vähän tekemistä olla)

Tässä vähän esimakua :

Lähes päivälleen kaksi vuotta sitten tapahtui meidän perheen ensikosketus mejään koemielessä. Silloin ensimmäiseen kokeeseensa starttasi Eevertin isä Aamos. Mejäkärpäsen puraisemina innostuimme harrastuksesta. Nyt olemme kartuttaneet kokemusta useammasta kokeesta. Muistoissamme on myös monia mukavia jäljestysporukoiden kanssa vietettyjä hetkiä.

19.8.2012 oli vihdoin Eevertin vuoro aloittaa mejäily koemielessä. Aiemmissa kokeissa kisaillut koiramme Aamos, sai nyt tyytyä olemaan kannustusjoukoissa.

Ajaessamme kohti Tammelaa tuumimme, että keli on sopiva pilvipoutainen eikä ollenkaan liian kuuma. Arpaonnikin suosi tällä kertaa: Jarno lähtisi opastamaan päivän ensimmäistä jälkeä ja Eevert starttaisi kolmannelle jäljelle.

Matkaan jäljelle lähtivät Eevert etummaisena, Jarno narunpäässä, Nina oppaana ja Antti Koski tuomarinroolissa. Lähdössä koira tuntui keskittyneeltä ja tarkkaavaiselta. Alkumakausta Eevert nuuhki hetken ja saattamisen kautta lähti varmanoloiseen jäljestykseen. Se kulki hienosti jäljen päällä lähinnä maavainua käyttäen. Ensimmäisen makauksen Eevert pisteli poskeensa ja toista se nuuhki muutamia sekunteja. Matkan varrella Eevert osoitti herrasmiesmäisenkäytöksensä katsahtaen taakseen ja odottaen, että koko porukka on mukana. Sitten se jatkoi määrätietoista taivaltamistaan. Matkalla ei edes kehotuksia tarvittu, sillä Eevert oli täysin selvillä saamastaan tehtävästä. Kaadolle asti tultaessa ei enää tiennyt kumpi oli enemmän innoissaan koira vai isäntä. Ihme oli, ettei Susikkaan metsissä kuultu isännän päästämää Tarzanhuutoa onnistumisen merkiksi. Paluumatkalla autolle olisi Eevert ollut vielä halukas kaartamaan uudelle kierrokselle jäljen lähtöpaikassa. Tämä huvitti kovasti opasta ja ohjaajaa. Autolla olikin sitten huoltojoukkojen riemu revetä, kun kuulimme, kuinka jäljestys oli mennyt. Eevert sai halausten ja suukkojen säestämänä ansaitsemansa Kabanossin. Muutamassa sekunnissa informoitiin myös Eevertin kasvattaja Pauliinaa kasvattinsa edesottamuksista. Taisi siellä luurinpäässä olla aika lailla tyytyväinen ja iloinen nainen sillä hetkellä.

Odottavan aika tuntui sangen pitkältä ennen kuin tulosten julkaisemiseen asti päästiin. Jännitystä ja odotusta helpottivat rupattelu mukavien kanssakisaajien kesken. Kun päästiin tuloksien lukemisessa, siihen kohtaan, että tajuttiin Eevertin ottaneen avoimenluokan voiton hienoilla pisteillä, eivät ilonkyyneleetkään meillä keneltäkään kaukana.

Saimme kokea valtavan hieno onnistumisen!

 

2.-6.8.2012

Ajattelin alkuun, että lomamatkalle lähdettiin…ja olihan tämä reissu sitäkin. Laivaan ja nokka kohti Viroa. Autolla aurinkoiseen Pärnuun.

Vaan päästiinhän me Aamoksen kanbssa tositoimiinkin, kahteen näyttelyyn. Aamos oli taas ihan loistava ja voitti molemmat näyttelyt, olen niiiiin ylpeä isästäni :)  Näin siitä sitten kuulemma tuli Eestin valio ja lisäksi C.I.B. eli kansainvälinen muotovalio. JEEJEE. En se minäkään hassummin pärjännyt; toisena päivänä olin paras uros kisassa 4. ja toisena kävin pokkaamassa Eestin sertin. No tuotiin sitten kotiin kaikki mitä saatavilla oli :)  Voi sitä mamman riemua ja ilonkyyneleiden määrää kotimatkalla, kun sille vihdoin alkoi valjeta mitä oikein oli tapahtunut <3

14.-15.7.2012

Näyttelyviikonloppu…..Sain juoksennella oikein kahdessa kehässä. Ja tuomisinahan niistä oli yksi varaserti ja toinen oikein kunnollinen. Onneksi mammalta löytyi kaapista kuohari niin, että kotiin tultuamme saimme juhlat järkättyä.

8.7.2012

Huh huh olipa rankat juhlat minulla. Koko yön kuorsasin niin, että mamma ei saanut kunnolla nukuttua. Eilen olin näyttelyssä niin hienosti, että tultiin ruusukkeitten ja pokaalien kanssa kotiin. Mamma ja iskä poksautti kotiin tultuamme kuoharit….niin kuulemma meillä tehdään jokaisesta sertistä!

22.6.2012 Juhannusaatto ja valtavan hieno aurinkoinen päivä. Päästiin Aamos ja minä mukaan venereissulle. Ai että oltiin innoissaan, kun vapaana saaressa juostiin ja uitiin, siitä hommasta en taida koskaan saada tarpeekseni. Lisää tälläisiä päiviä.

21.6.2012 Kotona on taas elämää. Alikersantti on kotiutunut keskikesänjuhlan viettoon.

2.6.2012 Jihuu Jesperillä alkoi kesäloma. Nyt ei olla enää päivälläkään koiraporukalla kotona vaan saadaan olla Jepsun kanssa. Se pitää meistä niin hyvää huolta, antaa olla vapaana pihalla ja käyttää tarvittaessa lenkillä. Voi näitä ihania kesäisiä koiranpäiviä!

20.5.2012 Aamos pääsi jälkikokeeseen :(  Olisin kanssa halunnut, kovastikkin. Mukaan reissuun kuitenkin pääsin ja harjoittelujäljellekkin. Ai hitto se on sitten mun juttu. Kuulemma mulla on intoa ja voimaa ihan liian kanssa….mamma tuli, kun märkä rätti perässä (eikä se ihan pikkunen tyttö ole), kun meikäpoika sai hajun ja sitten mentiin. Voittajaluokanjälki ihan kaadolle asti! Milloinkohan vievät minutkin kokeeseen?

13.5.2012 Meillä vietettiin äitienpäivää. Olipas iskä hommannut mammalle mahtavan lahjan; illalla tuotiin uusi vene Porslahteen :)

6.5.2012 Onnea minä ja kaikki muut ihanat Heart-pennut. Täyteen tuli hienot 1,5 vuotta!

29.4.2012 Auton nokka kohti Lahtea. Olipa kiva nähdä liuta veljiä ja siskoja siellä, niin ja kaikista ihanin siellä oli mun äiti. Kehässä oli kivaa ja mulla kuulemma meni iahan hyvin. Tuomarin toiminnasta kuulin kyllä monenlaisia mielipiteitä ja ainakin mamma oli suorastaan ihan poissa tolaltaan sen ukkelin toiminnasta. Näyttelystä suunnattiin sitten suoraan aivan ihanaa saaristotietä Pellinkiin, lossillakin pääsin ajelemaan. Muu porukka meni johonkin veneeseen ja minä jouduin vaan autossa odottelemaan :(  Niin innoissaan ne sieltä tulivat, että kuulemma perheeseen tulee kohta uusi “jäsen” .M/S Josanna tervetuloa ja sitten vaan mukaville uintireissuille merelle!

21-22.4.2012 Juhuu pääsin taas näyttelyihin. Ensin mentiin Loviisaan, missä värjöiteltiin kylmässä (siis ihmiset) ja toisena päivänä Inkeroisiin, jossa auringon säteet ihanasti lämmittivät. Kesä taitaa olla tulossa :)

19.4.2012 Viikot on meidän perheessä nykyisin entistä hiljaisempia. Joonas pistää kummalliset vihreät vaatteet sunnuntaisin päälleen ja häippäsee  hetkeksi aikaa. Ikävä kerkiää tulla ja riemukasta on, kun se sitten vihdoin taas tulee kotiin. Tänään se sitten tuli, jee jee jee, ei meinaa olla riemullamme rajaa….Tervetuloa kotiin korpraali Niemi!

16.4. 2012 Iskä vei mut taipparikursseille. Voi että siellä oli kivaa. Aluksi en malttanut ollenkaan vuoroani odottaa ja itkukin pääsi useaan otteeseen. Kurssin vetäjä Anttikin kehotti meitä lähtemään kerran kävelylle, kun ulisin niin kovin :(  Kurssipäivien aikana sain noutaa variksia, lokkeja ja kania sekä tietty dameja. Aika mukavastihan se touhu sujui, mutta tykkään pudotella damit ja riistat vähän turhan aikaisin…..Kurssilla tuli hyviä vinkkejä (lähinnä iskälle) miten toimitaan, jotta älyän ne vähän pidemmälle tuoda. Mukavat viisi harjoittelu kertaa.

4.4.2012 Jälleen minua Mevetiin kuskasivat. Taas unta palloon ja herätessä oli mamma ja iskä tosi iloisia. Kuulemma kuvausten tulokset olivat loistavat: LONKAT A/A, KYYNÄRPÄÄT 0/0 ja silmätkin vielä terveet !!!!!

17.3.2012 Aamulenkillä mulle kävi pikku haaveri. Orapihlajanpiikki meni syvälle takajalan anturan sisään. Ei kun autoon ja kohti MeVetiä. Minut pistettiin uneen ja herätessäni piikki oli tipo tiessään ja mulla pää niin mahdottoman sekaisin. Iltapäivän sitten lähes tulkoon nukuinkin ja hereillä ollessa itketti niin kovin…. :(

3.3.2012 Tänään lähdettiin Kouvolaan näyttelyreissulle. Ihan normaalisti minä siellä esiinnyin, mutta hurjasti minua kehuttiin ja kotona sain spesiaaliruoka-annoksenkin. Minua kuvattiin edestä ja takaa ja kaiken lisäksi korkkasivat vielä kuohuviinitkin. Näyttelystä sain kuulemma ENSIMMÄISEN SERTINI !

12.2. 2012Vuoden alku on sujunut meillä mukavasti. On ollut aika ihmeellistä, kun perheemme lukumäärä muuttuu nykyisin tiuhaan. Joonas on ollut poissa viikot ja joitain viikonloppujakin, se palaa kotiin aina hienoissa vihreissä maastovaatteissaan. Viikonloppuisin on talo ihanasti täynnä elämää, kun porukoihin usein liittyvät myös Miia ja Eetu ! Me koirat nautimme täysillä kaikseta saamastamme huomiosta.

Muutamia näyttelyitäkin on koluttu. Viimeksi tänään. On oltu Turussa ja Lohjalla erkkarissa, ryhmänäyttelyssä ja kansainvälisessäkin. Kivasti olen kuulemma pärjäillyt ja kivaa han se touhu minusta on. Aikalailla minua kyllä itkettää ja jutteluttaa kopissa odotellessa, siis varsinkin, jos mamma on kovin kaukana kopistani :)

Oikein hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2012 !

3.12.2012 Vuoden viimeinen koitos, messarinnäyttely! Hienoa päästä niin isoon näyttelyyn ja hyvinhän meikäpoika siellä osasi kovassa sakissa olla: eri tuli laatumaininnaksi ja sijoitus junnuluokassa neljäs. Pauliinan ja Nepen sekä tietty isin kelpasi katsomossa taputtaa.

6.11.2011

Ja taas matkattiin samaan näyttelypaikkaan. Nyt jaksoinkin keskittyä ihan toisella tavalla ja tuomarikin oli vallan miellyttävä. Pistin peliin koko viehätysvoimani ja sillähän sitten luokkavoitto junnuissa napsahtikin. Mamma meinasi ihan ylpeydestä revetä..:) ja lisää oli tulossa! Meikä poika pääsi parasuros kehään ja siinä pääsi sitten isi mua esittämään: yhteis tuumin me pojat sijoituttiin neljänsiksi!! Ropjun ja junserti sekä Aamos-iskän kanssa eka kertaa samassa kehässä, päivä hipoi täydellisyyttä.

5.11.2011 Aamusta heti lähdimme häkkeinemme majapaikasta kävellen näyttelypaikalle. Ah niitä ihmeellisiä koirien tuoksuja….:) Kehässä olin hienosti, joskin ympärillä tapahtui niin paljon mielenkiitoista, että ajoittain oli vaikea keskittyä kehässä olemiseen. Eh maininnalla sijoituin junnuluokan neloseksi.

4.11.2011 Jopas taas porukat yllättivät….Kovasti ensin pakattiin autoa ja sillä sitten ajettiinkin laivaan, Reilut kaksi tuntia minä ja Aamos sitten puruluidemme kanssa autossa odoteltiin. Saimme kuulla olevamme Virossa

12.8.2011 Ensimmäinen kesäni on mennä hurahtanut vauhdilla. Kesän ehdottomasti kivoin homma on uiminen ja sukeltaminen. Uintivauhdissa päihitän jo Aamoksen ja porukat on ihan tohkeissaan, kun vedän sellaista kumirengasta, jossa ihminen on kyydissä.  Veneilykin on ollut tosi jees. Veneessä on hyvä ottaa nokoset, jotta jaksaa sitten taas uida ja metsissä riehua. Siellä ollaankin vietetty paljon aikaa ja mikäs sen mukavampaa näin hellekesänä.

Tällä viikolla pääsin vihdoin taipparitreeneihin ja yllätin varsinkin mamman mallisuorituksilla! Se alkoi heti mulle katsella taippareita koneelta, mutta ehkä sitten keväällä…

Meille on tehty pihan ympärille aidat ja se on aivan ihanaa. Voimme olla pihalla aina, kun halutaan (yöllä on toki nukuttava) ja sisäänkin pääsee jos haluaa. Pihasta onkin löytynyt muutama hyvä kuopan kaivamiskohta ja paria pensasta on ollut tarvis alaoksista karsia. Naapureihin ei kylläkään enää pääse häiriköimään tai tienposkeen kavereita moikkaamaan.

Pariin näyttelyynkin olen päässyt ja siellä se vasta onkin kivaa. Kehässä on niin mukava seistä ja juosta, kun ihmiset reunoilla ihailee :)  Jälkitouhuihin en ole (kuulemma) kerinnyt, mutta tiedän Aamoksen päässeen muutamaankin otteeseen harjottelemaan. Yritin kyllä rynnätä mukaan, mutta laittoivat vaan tylysti oven kiinni ja jättivät minut sisään. Odottakaas, kun minä poika pääsen jäljelle….

24.6.2011 Oikein mukavaa juhannusta kaikille ja ihanaa lämpöistä kesäaikaa. Olen jo täyttänyt kokonaiset 7kk ja valloittanut kovasti maailmaa. Maistellut olen hiukkasen mattoja- herkkuani on erityisesti eteisen kynnysmatto ja vessan uusi matto….kenkiäkin tykkäisin pureskella, mutta siitä tulee niin hirvittävä huuto, että se on pitänyt nykyisellään jättää vähemmälle.

Meillä oli Joonaksen ylppärijuhlat ja valtavasti väkeä, ihanaa oli saada rapsutuksia ja taputuksia sieltä ja täältä, vaikka osanaikaa jouduimmekin (siis me koirat) viettämään autotallissa, mutta sieltä päästyämme vauhtia sitten riittikin.

Seuraavana päivänä eli 5.6. tein näyttelydebyyttini labradorien erikoisnäyttelyssä…Kp ja pentuluokkani 4. eli hienostihan minä sillä osasin olla. Aika vaan tollasessa paikassa tuppaa tulemaan pitkäksi ja minua haukututtaa ajoittain kovastikin.

Mamma sanoo monesti minun olevan epätyypillinen labradori, kun haukun…Se on ollut hauska syy päästä Aamoksen matkaseuraksi kahdelle mejäkoe reissulle-kasvattaa meinaan jopa meikäläisen hermoja sellainen odottelu. Ja pääsinhän minä toisessa kokeessa jäljellekkin. Mukavaa oli mennä verijälkeä pitkin…ja aikas pitkään sain metsässä taivaltaakkin ennen kuin iskä sieltä löytyi. Oli meinaan lähtenyt jälkeä lopustapäin purkamaan ja me mamman kanssa lähdettiin jäljestämään alusta sitä vastaan. :)  Mukavaa hommaa toi jälkitouhu! Ja minä poika kuulemma lupaava jäljestäjä- pääsisimpä vaan harjoittelemaan ja ihan kunnon kokeisiinkin joskus.

16.4.2011 Pääsin isi-Aamoksen kanssa kyläilemään äiti-Namun luokse. Äippä on minusta aivan mahtavan ihana, haluaisin vaan koko ajan sen kanssa leikkiä ja antaa pusuja.

Hurjaa, sinneppä saapuivat kaikki veljeni ja siskoni! Voi kyllä meillä oli hauskaa ja vauhdikasta.

Harjoiteltiin hiukkasen näyttelytouhuja. Päästiin koklaamaan varista, kania, sorkkaa ja vertakin. Minusta ne hommat on ihan jees ja varsinkin, kun saan touhuta isäntäni kanssa näitä juttuja. Mutta hauskinta on kuitenkin leikkiminen…:) Kotimatkalla taisin täysin simahtaa, koska matka taittui niin joutuisasti.

Joulunpyhinä muutin ihanan Namu-äitini ja kasvattajani Pauliinan hoivista ihan omaan kotiin asustelemaan isäni Aamoksen luokse.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eevert, päiväkirja