Hannan kirjoitelmia
Kirjoitus NuuskulehteenSunnuntai 24.4.2016 - Hanna Kesäfiilistä haettu kirjoittamalla kesäinen juttu tulevaan Nuuskulehteen...........tässä siitä esimakua. Lehdessä sitten kuvien kera. ”Meri-ilma on nuuskunenienkin mieleen”
kesäkaudesta merellä nautitaan täysillä koko lauman ja perheen voimin! Tätä tarinaa aloitellessani havahduin siihen, että totta tosiaan meidän perheen kahdeksas veneilykesä on alkamaisillaan. Kesät ovat vilahtaneet ohi jättäen jälkeensä monia muistoja. Suurin osa muistoista on painunut syvälle sydämeen iloisina ja onnellisina, mutta joukkoon mahtuu toki muistoja haasteista ja vaarallisistakin tilanteista.
Kyllähän tätä venekauden alkamishetkeä odotetaan koko pitkä talvi ja kevät. Onneksi on tultu vuodessa siihen vaiheeseen, että ensi viikolla lasketaan vene vesille ja päästään taas nauttimaan Suomen kauniista saaristosta. Meidän perheen veneilyharrastus käynnistyi toden teolla, kun meille avautui mahdollisuus ostaa Jarnon veljen vanha vene, joka oli meille jo entuudestaan tuttu. Eipä siinä pitkään mietitty, kun moni vuotinen yhteinen haave toteutettiin eikä sitä ole kyllä katuakkaan tarvinnut. Veneilyharrastuksen alkuvaiheessa laumassamme touhusivat labradorinnoutajat Manta 8,5 vuotta sekä Aamos, joka tuolloin oli vajaan vuoden ikäinen. Oma jälkikasvumme veneili vaihtelevaisesti mukana. Kaksi murrosikäistä ja yksi 6-vuotias saivat aikaiseksi sen, että reissujen kokoonpano oli varsin vaihtelevainen - niin kuin itseasiassa on tänäkin päivänä. Milloin merelle lähdetään vaan me kahdestaan, koirat mahdollisesti mukana ja joskus taas mukaan tulijoita on niin runsaasti, ettei veneen kantavuus riitä. Innokkaimpia mukaan lähtijöitä ovat aina ehdottomasti kaikki koirat. Veneily- ja koiraharrastusten yhdistäminen sujui alusta asti varsin luontevasti. Koirat -erityisesti Aamos- kulkivat lähes aina mukana. Saaristoluonnosta, meri-ilmasta, aurinkoisista rantakallioista ja merivedestä nautittiin niin usein ja niin paljon kuin mahdollista. Eivätkä vierineet vuodet ole siihen juurikaan muutosta tuoneet. Merelle suunnataan aina, kun siihen on mahdollisuus. Työpäivän jälkeen meri-ilma tuulettaa ajatuksia kummasti ja vapaapäiviin se tuo kaivattua rentoutumista. Saariston luonto on lähellä meidän sydämiä, vaikka mantereen metsätkin meitä kovasti vetävät puoleensa, erityisesti toisen rakkaan harrastuksen mejäilyn ansiosta. Onpa sitä tullut vedettyä useampiakin verijälkiä saariin sekä pitkiä noutoharjoituksia pidetty retkeilyn lomassa. Mikä nyt olisikaan luontevampi vesinoutoharjoittelupaikka kuin veden ympäröimä, moninaisesta rantamaastosta koostuva saari? Vapaa-ajan jakaminen näiden meille mieluisten harrastusten kesken onkin perheessämme ainainen puheenaihe ja pohdintaa ajan käyttämisestä tehdään jatkuvasti. Veneilymme painottuu lähinnä päiväretkeilyyn. Vaikka venekin vaihdettiin suurempaan muutama vuosi sitten, on harvinaista herkkua se, että yövymme merellä. Perhe-elämä ja koirien lukumäärä asettavat rajoituksia useampien öiden mittaisille reissuille. Koiria meidän laumaan tällä hetkellä kuuluu kolme: Aamoksen lisäksi meillä asuu Aamoksen poika Eevert 5,5 vuotta sekä Aamoksen tyttärenpoika Iivari, jolle ikää on kertynyt vajaa 3 vuotta. Manta on katsellut touhuilujamme pilvenreunalta jo muutaman vuoden ajan. Yöpyminen veneessä useamman koiran kanssa on osoittautunut varsin haastavaksi. Siksi veneessä vietetyt yöt iltanuotioineen ja aamu auringossa nautitut aamukahvihetket ovat harvinaisia ja erityisen onnellisia muistoja. Se, että retkeilymme painottuu lyhyempiin päiväreissuihin mahdollistaa myös sen, että jollain retkellä voi mukana riehumassa olla koko lauma ja joskus sinne pääsee yksi koirista viettämään laatuaikaa meidän kanssa. Menomatkalla saareen koirat ovat lievästi sanottuna innokkaina. Jokainen haluaa nähdä jokaisen vesilinnun, jonka ohitamme ja jokainen haluaa kuono pystyssä haistaa ensimmäisenä ihanat merelliset tuoksut. Matkaa taitetaankin joko takakannella korvat tuulessa hulmuten, kuono menosuuntaan käännettynä tai keulahytissä ikkunasta valppaasti lintuja ja saaristomaisemia tähyillen. Rantautumisen lähestyessä on veneessä kuhina, koska jokainen haluaa olla se ensimmäinen koira uimassa. Iivari on nykyisin laumassa se rynnistäjä, joka jyrää muut ja ensimmäisenä sukeltaa syvälle veteen. Näissä rantautumisissa on saattanut kipparinkin suusta muutama ruma sana päästä ja emäntäkin on joskus kuullut kunniansa. Rantaan on aina kuitenkin päästy ja yhteisistä hetkistä nautittu, sulassa sovussa. Saarissa koirat saavat luonnollista ja varsin monipuolista liikuntaa vivahteikkaissa maastoissa. Tietysti myös uiminen on hyvää liikuntaa. Uiminen on labradoreista aina sangen hauskaa ja mieluisinta mahdollista tekemistä. Ei haittaa onko helteinen elokuun alku, puhaltaako syystuulet vai onko uintiajankohta juuri jäiden lähdön aikaan, uimaan mennään ja vedessä viihdytään. Uimaan mennään todellakin ihan mistä vaan: veneestä, korkealta laiturilta, kivikosta, kaislikosta, kalliolta jne. Haittanahan tuossa hommassa vain ovat märät ja haisevat, usein hiekkaisetkin koirat. Inhottavista heinikoissa lymyileviltä punkeiltakaan ei olla vältytty. Koirat itse nauttivat ja ovat vedessä ja rannassa omaan olotilaansa varsin tyytyväisiä. Meidän koirien tottelevaisuuskoulutukseen onkin näistä vesipitoisista syistä aina kuulunut käskyn ”ravista” opettaminen. Tosin onhan ravistaminen kuitenkin veneen sisällä lähes sääntö kuin poikkeus vaikka homma olisi jo aiemmin käskyn saatua hienosti hoidettu veneen ulkopuolella. Paljon mukavampaahan se on lämpimässä ja suojaisessa kajuutassa itsensä puhdistaa ja ravistaa loput vedet sekä hiekat pitkin veneen sisustuksia. Hurjan hauskoja, ehkä haasteellisiakin hetkiä ovat meille tarjonneet monet rantautumiset, veneestä poistumiset ja varsinkin veneeseen nousut. Koirat hyppäävät veneestä lähes minne vaan, mutta veneeseen takaisin pääsy on usein paljon haastavampaa. Märkä uros labradori on kokemuksella todettu turkasen painavaksi. Jos sen kuivapaino on siellä neljänkymmenen kilon luokkaa, tuntuu siltä, että märkänä se painaa tuplaten. Eräskin yöreissu Aamoksen kanssa päättyi illalla siihen, että Jarno ja meidän mukana ollut ystäväpariskunnan miespuolinen henkilö uivat veneen alla nostettuaan Aamosta kivikosta veneen keulalle. Siinä rytäkässä kastui koko kolmikko, koira ehkäpä vähiten. Pelästymisen haihduttua naurua riitti ja sitä hetkeä on tullut monesti muisteltua jälkeen päin. Samalla kertaa tuli todettua, että märkä koira ja viileä vene ovat varsin huono yhdistelmä. Sillä seuraavana aamupäivänä Aamos oli kehittänyt itselleen elämänsä ainoan vesihännän. Paluumatka oli tuolla reissulla varsin tuskallinen, olo koiralla helpotti onneksi jo heti seuraavana päivänä. Veneestä ei toistaiseksi ole kukaan koirista pudonnut huolimatta varsin vaarallisista läheltä piti tilanteista. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa emännästä, joka molskahtelee veteen parikin kertaa kaudessa. Usein talviturkki tuleekin heitettyä vasten tahtoisesti ja hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Haasteitakaan ei retkiltämme ole puuttunut. Kunnon ukkosmyrskyn keskellä ei veneessä muita rauhallisia ollut kuin Aamos. Samoin kävi tiheän merisumun yllätettyä meidät tuntemattomalla vesialueella väylien ulkopuolella. Viheliäinen sinilevä on toisinaan vallannut vakiouimapaikkoja ja puhdasta vettä on saatu etsiä pitkältäkin. Haasteet kuitenkin kasvattavat ja jälkeenpäin niistä tulee muistoja, jotka ovat lopulta opettaneet jotain ja vahvistaneet meitä tavalla tai toisella, liittäneen laumaa uudella tavalla yhteen ja vahvistaneet me-henkeä. Uiminen on yksi mielenkiintoinen koiriin liittyvä asia. Olemme uineet yhdessä kaikkien koiriemme kanssa ja miten ne voivatkaan olla niin erilaisia siinäkin hommassa? Yksi ui kaiken aikaista ympyrää ihmisen ympärillä, toinen ui ihan vieressä rinta rinnan ihmisen kanssa, yksi hieman ihmisestä erillään tarkkaillen kokonaistilannetta ja onpa tullut nähtyä sekin, että koira ui ihmistä päin ja pyrkii näin ilmeisesti pelastamaan sen. Manta esimerkiksi oli sellainen koira, että minun kanssa se ui maltillisesti vieressä, mutta Jarnon tullessa veteen sen paniikki alkoi ja se ui aivan päin ihmistä. Jarno nousikin vedestä usein selkä huimilla naarmuilla, jotka koiran kynnet olivat sinne vetäneet. Jos Jarno jätti Mantan rannalle mennessään uimaan, koira huusi suoraa huutoa niin kauan kunnes isäntä nousi vedestä. Mantan huoli ilmaantui myös, jos se seurasi rannalta, kuinka Jarno veti isolla kumirenkaalla lapsia veneen perässä. Koiran huuto kuului taatusti moottorin metelin ja vauhdin aiheuttaman kohinan läpi tubessa istujan korviin, niin kovaa oli Mantan haukunta ja ulina. Vieressä Aamos seurasi tapahtumia tarkkaavaisesti ja tyynen rauhallisesti, vilkaisten kysyvästi Mantaan päin. ”Mitä ihmettä sinä vauhkoat?” Kalastus olisi juttu, mitä etenkin Jarno tahtoisi merellä touhuta enemmänkin. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että lentävät uistimet ja pomppivat kohot eivät ole meidän labradorien kanssa kovinkaan hyvä yhdistelmä. Niiden mielestä lentävä uistin on joku juttu mikä pitää vedestä noutaa sen sinne pudottua ja koho on myös noudettava varsinkin, jos se alkaa nykiä. Niinpä kalastus rajoittuu niihin kertoihin, kun kukaan koirista ei ole matkassa mukana. Onneksi koirat eivät suhtaudu vesilintuihin samoin, vaan antavat niiden olla varsin rauhassa. Toki niitä seurataan valppaina ja tarkasti, mutta perään ei mennä. Vaan eivätpä linnutkaan kovin lähelle meidän elämäniloista laumaa uskalla. Muutaman kerran olemme vuokranneet saaristosta mökin. Voi sitä koirien riemua, kun saavat päivät pitkät juosta vapaana yksinäisessä saaressa ja uida aina, kun siltä tuntuu - ja niistähän tuntuu siltä lähes koko ajan. Hieno kesäloman vietto mahdollisuus tämäkin. Miinuspuolena noilta lomilta ovat olleet Aamoksen kaksi hotspotia sen poskissa, joiden takia ollaan piipahdettu mantereella eläinlääkärissä. Jokaiseen hyvään retkeen kuuluu tietysti kunnon eväät. Tuohon mielipiteeseen meillä yhtyvät niin koirat kuin ihmisetkin. Mikä se sellainen retki olisikaan, johon ei kunnon nuotiolla paistettu grillimakkara kuuluisi? Päiväsaikaan ihmiset saattavat aterioida useaan kertaan, mutta iltanuotio makkarat kuuluvat koirille. Makkarat mahassa on mukava lähteä kotisatamaan ja siitä sitten kotiin saunan lämmitykseen. Paluumatkat veneessä sujuvatkin aina keulahytissä nukkuvien koirien syvien henkäysten säestäminä. Koko päiväinen liikunta erityisesti uiminen ja meri-ilma sekä palan painikkeena toimiva makkara on takuuvarmaa unilääkettä. Kerran kaudessa koirat osallistuvat meidän kanssa satamavartiointiin. Koirat eivät taatusti älyä yhtään mitä ovat tekemässä, mutta tallustelevat innokkaina pitkiä laitureita päästä päähän, juoksentelevat tarkistamassa venehäkkejä ja ovat mukana septipumppujen tarkistuksissa. Yöllä satamavalojen loisteessa meidän koirakolmikko on varsin vakuuttavanäky. Mopopojat kääntyvät alueelta nopeasti pois koirat nähdessään ja asiallisilla asioilla liikkuja huomioivat ne katseilla tai vaikkapa rapsutuksilla.. Joskus ihmiset ihmettelevät ja kummastelevat sitä, miten veneilyharrastus ja koirat sopivat yhteen. Ihmetystä lisää, kun kerron koirien koon ja määrän. Miten te niiden kanssa siellä pärjäätte? Eikö veneessä ole ihan kamala hässäkkä? No onhan siellä joskus, mutta meidän mielestä ihana hässäkkä. Meistä kumpikaan harrastus ei rajoita toistaan, vaan päinvastoin ne yhdessä antavat meille paljon enemmän ja yhdessä ne tuovat myös monia uusia ulottuvuuksia mukanaan. Mikä onkaan ihanampaa kuin rennosti vietetty yhteinen aika saaristoluonnossa, tai vaikka saaressa tehty onnistunut taipparitreeni, saatikka helteessä tehdyt virkistävät yhteiset uintiretket? Paljon on saatu myös uusia tuttavia veneilijöistä ja tuntuu, että koirien kautta ihmiset ottavat herkemmin toisiinsa kontaktia veneilypiireissäkin. Välitöntä ja mukavaa porukkaan löytyy niin veneilijöistä kuin koirapiireistäkin. Ja yllättävää kyllä monessa veneessä on mukana koira tai koiria. Harvassa veneessä kuitenkaan kolmea isoa iloluonteista ja kaikkeen valmista labradoria. Siinä mielessä lienemme harvinaisuuksia. Ihanaa tosiaan, että kesä on käsillä. Nautitaan siitä kaikki tahoillamme omien harrastustemme ja etenkin omien koiriemme kanssa! Löydetään uusia harrastuksia koiriemme kanssa. Kerätään kesäisiä muistoja, jotta jaksetaan pitkä talvi taivaltaa.
Meidän lauma suuntaa jokaisena vapaa hetkenään Suomenlahdelle kuonot myötätuulessa, korvat tuulessa lepattaen ja hymy huulilla! Kesäisin terveisin Hanna ps. tätä kirjoittaessani tuntuu epätodelliselta tuo kesän läheisyys, kun ikkunaan ropisee huhtikuun lopun rakeet. Mutta puissa on jo aavistus vihreää ja kalenterin mukaan kohta on toukokuu, kesä ei voi olla enää kaukana. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vene, koirat, kirjoitus |
astutuskyselyjen moninaisuutta, rehellisyyden tulisi kuulua asiaanMaanantai 1.2.2016 - Hanna Loppuvuodesta mulle soitteli ihminen, joka oli soitellut jo reilu vuosi aiemmin astutusasioissa. Silloin hän kyseli astutukseen Eeverttiä, mutta kun Eevert on HNPK kantaja ei sitä uskaltanut käyttää, mutta päätyi kuitenkin kysymään astutukseen Eevertin veljeä, jota ei ole testattu..... Voi näitä ihmisiä, jotka eivät viitsi sen vertaa ottaa asioista selvää, että tietäisivät periytyvyyksien alkeellisimmat perusasiat. No nyt samainen ihminen soitteli uudelleen ja kysyi astutukseen Iivaria samaiselle nartulle, Iivarihan on testattu HNPK terve :) Jutustelimme hyvässä hengessä pitkään ja lupasin harkita asiaa ja palata seuraavana päivänä asiaan. Kävin pitkän keskustelun Iivarin kasvattajan Pauliinan kanssa ja mietin pääni puhki mitä vastata kyselyyn. On niin tylsä sanoa ei ilman painavaa syytä. Moni asia puolsi kuitenkin negatiivista vastausta. Tietysti tuo aiempi kokemus oli vastauksen perustana. Toinen iso juttu oli aikataulu; kysely tapahtui vasta juoksun 7. päivänä, koska ei kuulemma ollut aiemmin kerennyt kysellä. Astutus olisi ajoittunut joululle ja sen halusimme rauhoittaa perheelle. Ihmettelin, ettei ko henkilö ole käynyt kasvattajakurssia oli vastaus; ei ole kerennyt ja hän on opiskellut asiat itsenäisesti. Muutama muukin asia jäi hieman mietityttämään. Soitin kertoakseni vastauksen, joka olisi "ei". Hän alkoi kysellä voisiko astutusta ajatella myöhemmin. Juttelimme mahdollisuudesta ja keskustelussa hän toi esille, että kun narttu on niin tervekkin, ei ole sairastellut mitään......oli pakko kyseenalaistaa asia. Olin käynyt facebookissa labradorinnoutaja sivuilla katselemassa mitä ko henkilö oli sinne päivittänyt, koska meillä ei yhteisiä tuttuja ollut en voinut kysellä taustatietoja. Silmiin kuitenkin osui elokuun lopulla laitettu päivitys, missä kyseltiin muilta labradorien omistajilta mikä ihme hänen koiraansa vaivaa. Kuvassa tassu, jossa ilmeinen furunkuloosi! Kysyin siinä sitten, mitä hän terveellä tarkoittaa ja kerroin nähneeni kuvan. Hän kertoi unohtaneensa koko asian (reilu 3kk sairastumisesta). Puhelu loppui lyhyeen ja facebookissa esti minut näkemästä mitään hänestä tai hänen päivityksistään........ Hyvä niin, sillä epärehellisyys on tosi ikävä asia ja jos pentuja olisi tullut ja niille furunkuloosi niin urostahan siitä todennäköisesti ensisijaisesti olisi syytetty. Kyllä rehellisyys kuitenkin loppujen lopuksi maan perii :) Ihanaa palautetta tuli sitten toiselta astutuskyselijältä, joka olisi halunnut käyttää astutukseen Eevertiä. Eeverthän ei jalostuskäytössä enää ole allergiansa vuoksi. Sain ison kiitoksen rehellisyydestä ja Eevert sai paranemistoivotukset. Mukava keskustelu, kivassa hengessä tuli käytyä. Eiköhän tässäkin kohtaa rehellisyys kannattanut :) |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Iivari, astutuskysely |
Pettymysten messariviikonloppuMaanantai 7.12.2015 - Hanna No olipahan näyttelyt......... Eihän sieltä nyt titteleitä lähdetty hakemaan muttei kyllä eh:ää ja h:ääkään......hohhohhoijaaa! Pakosti pistää miettimään tämänkin harrastuksen mielekkyyttä. Kehän laidalla otti vielä kovin päähän tuo rahojen haaskaus, mutta se kyllä tässä sohvalla kirjoitellessa unohtuu, kun Iivari tunkee kuonoansa näppäimistölle ja syliin. Ehkä kuitenkin vielä joskus kehään mennään :) Mukavia ostoksia tuli taas tehtyä, lähuinnä Aamokselle. Back On Track loimi ja käpäläsuoja, ruusunmarjarouhe, dentasticksejä, joten niistä varmaan iloa tulee olemaan pitempään, toivotaan ainakin. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttely, Iivari, messari |
Mukavaa matkailua perheen kanssaMaanantai 23.11.2015 - Hanna Olipas mukava Jyväskylä viikonloppu. Akkuja latailtu Jarnon, Jesperin ja Josiinan sekä Iivarin kanssa ihanan talvisessa, mukavassa kaupungissa. Näyttelyt eivät jääneet historian kirjoihin, mutta muuten oli mukava reissu. Ihana perhe. Kiitos koirahoitajille viikonlopusta: Mufa, Joonas ja Miia olette korvaamattomia <3 Reissussa oli myös ihana huomata miten samanhenkisiä ihmiskontakteja on tullut matkan varrella. Kiitos mukavasta seurasta Pirjo ja Kata :) |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttely, Iivari |
Ihmetystä astutuskyselystä ja iloa koirasynttäreistäMaanantai 9.11.2015 - Hanna Kyllä meitä ihmisiä on moneen junaan......... Astutussuunnitelma kariutui ja jäljelle jäi ihmetys toisten ihmisten hyväuskoisuuden hyväksi käyttämisestä :( Olimme jo sopineet astutuspäivänkin valmiiksi, kun kasvattaja halusi minun tekevän astutussopimuksen. Tokihan sen kirjoitan, mutta vastasin hänelle, että ehtoja en hänen puolestaan voi sopimukseen tietenkään laittaa. Minulle vastattiin, että ei mitään erityisiä vaatimuksia sopimukseen ole. Muutaman päivän päästä löysin sähköpostistani valmiiksi täytetyn astutussopimuksen, jossa ehtoina oli, että maksun saisin vain TERVEISTÄ, elävistä ja elinkelpoisista pennuista sekä ehto, jos narttu jää tyhjäksi niin ilmainen uusinta astutus seuraavista juoksuiSTA. No kirjoitin viesti, jossa kerroin etten voi nimeäni tuollaiseen paperiin laittaa, jossa käytetään niin laajaa sanaa kuin terve sekä monikossa sanaa juoksuista. Ehdotin yksikkömuotoa, ja sanan terve jättämistä pois. En saanut tähän minkäänlaista vastausta. Sopimamme astutuspäivän, joka oli torstai, iltana sain viesti, että he eivät päässeetkään tänään ja jatkoksi "odottakaa vaan rauhassa, ilmoitan, kun tulemme". No eihän siinä muuta voi, kun pitää kalenteria tyhjänä ja odottaa. Sunnuntai iltana, joka olisi ollut jo juoksun 14 päivä tuli sähköposti: "Hei. Teimme päätöksen, että emme astutakkaan teidän uroksellanne.
Pahoittelen turhasta vaivasta."
Juupa juu......no arvaat varmaan ettei tuosta nyt ihan hyvä maku jäänyt! Vaikka tiedänkin, että on loistavaa ettei astumista koskaan tapahtunut sillä jatkossa tuollaisen ihmisen kanssa ei voi olla muissa kuin vaikeuksissa. Loppu hyvin kaikki hyvin!
Iloa koiramaailmasta sitten eilen toi Siiri koiran 12v. synttärit. Tunnelma oli lämmin ja mukavia ihmisiä tuli tavattua ja jälleen kerran todettua miten mukavia ihmisiä on koirien kanssa touhuilu tiellemme tuonutkaan, ihmisiä joihin emme varmasti muuten olisi tutustuneet ja jopa ystävystyneet. Ei voi olla kuin onnellinen ja kiitollinen!
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Iivari, astutuskysely |
Onnistumisen elämyksiäLauantai 10.10.2015 - Hanna Voi onnellisuuden määrää, joka tulee näistä Iivarin onnistumisista. Ensin mejässä siirtyminen voittajaluokkaan ja vielä taippareiden läpäisy huippu suorituksella! Vaikeuksien kautta voittoon :) ja siksi tämä tuntuukin niin kovin mukavalta! Meinaa usko vaan loppua, kun tietää koiran toimivan hienosti, mutta aina vaan sattuu jotain joka pilaa suorituksen; niin jäljellä kuin taippareissakin. Iivari on ollut monesti vähän kovan onnen sankari. Vaan nyt paistaa aurinko tähän risukasaan ja siitä nautitaan. HYVÄ IIVARI ! |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mejä, taipparit, onnistuminen |
AstutuskyselyMaanantai 21.9.2015 - Hanna Iivaria pyydettiin astutukseen. Taas alkaa vimmainen pohdinta....... kantilta jos toiseltakin...... Ei ole helppoa tämä uroksen omistajankaan rooli! Miksikä ei antaisi hyvää ja tervettä, ihana luonteista ja hyvät taipumukset omaavaa koiraa jalostukseen? Asiaa on kuitenkin punnittava tarkasti, monelta kannalta. Aamoksen jalostuskoiran ura on opettanut meitä paljon, ei enää suhtaudu sinisilmäisesti pyyntöihin,narttujen kehumisiin jne.jne. Päätös oli sitten kuitenkin lopulta helppo ja tunne siitä, että tein oikein on vahva! Jatkoa odotellessa :) |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Iivari, astutus |
PentupäiväSunnuntai 13.9.2015 - Hanna Toista kertaa pitämässä mejärastia lanniskerhon pentupäivillä uudellamaalla. Paikkana sama, vanha Kaiun maja. Ihana aurinkoinen päivä, ihania pentuja ja innostuneita ihmisiä. Haastavaa vaan kertoa ja näyttää mejän perusjutut 45 minuutissa..........ei meinaa tälläiseltä suupaltilta luonnistua =D |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pentu, mejä |
Harmilliset taipparit ja 6.varaserti =DSunnuntai 30.8.2015 - Hanna Mukava viikonloppu Hämeenlinnan maisemissa Jarnon ja Iivarin kanssa. Oltiin oikein yötä hotellissa taippareiden ja näyttelyn välissä. Harrastukset voi hyvinkin yhdistää parisuhteen hoitoon....nähtävästi! Harmittaa vaan vietävästi taipparit, joissa hakuruudun viimeisen linnut tuominen jäi 10 metristä kiinni. Iivari oli sen viimeisenkin tuonut kuusen taaksen, 10 metrin päähän minsta, mutta sitten piti ruveta haistelemaan kauheasti muiden koirien hajuja korvat ummessa. Aaaarrrgggggggg. Samoin kävi seuraavallekkin kokelaalle, tiedä sitä sitten miten ihania hajuja siellä olikin. Näyttelyssäkin oltiin läheltäpiti tunnelmissa 6. varaserti käytiin blokkaamassa. Uutta matoa vaan koukkuun! |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: taipparit, varaserti, Iivari |
Näyttelemistä KouvolassaLauantai 22.8.2015 - Hanna Kouvolassa näyttelyssä isommalla porukalla, mukavaa :) Kiva oli nähdä serkkuni Katriinan Napsua TINY TEMPTRESSES HOPE YOU FIND IT kehässäkin. Itse pyörähtelin siellä Iivarin kanssa varasertin arvoisesti ja kaverinin Piian Mallun MALLORN'S GIVE ME A BELL kanssa eh:n arvoisesti.Paikalla oli myös Iivarin kasvattaja Pauliinamuutaman kasvattinsa kanssa. Muitakin sukulaisia tavattiin helteisessä kelissä, uusiksi on otettava! |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näyttely, Iivari |
Aamos 8vTorstai 6.8.2015 - Hanna Onnea, onnea, onnea oma once in a lifetime koirani Aamos !!!! Veteraani-ikä saavutettu.........miten aika voi kulua näin hurjaa vauhtia?? Harmittaa, kun Amppua vaivaa nuljuluu ja se ontuu toista etukäpälää ajoittain, ei uskalla ilmoa sitämihinkään näyttelyynkään vaikka mieli niin kovin tekisi. On se vaan niin hieno koira ja muuten loisto kunnossa :) |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aamos |
Iivari 2vSunnuntai 28.6.2015 - Hanna Juhuuuuuu!!!!!!! Ja paljon onnea Iivari ihanainen iloinen häntä ! Pikkuinen Iivari on jo 2v. Ja sen kunniaksi sai Raaseporin kv näyttelyssä setin ja oli Pu2. Eipä kaukaa liipannut ettei se valioitunut tasan 2-vuotiaana. 2 sertiä ja 4 varasertiä sekä 2 melkein läpäistyä taipparia.................... |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Iivari, näyttely, serti |
Taas mejäillään, nyt tulessa IivariSunnuntai 14.6.2015 - Hanna Eevert jää kotiin parantelemaan tassujaan, jotka ovat hieman paremmat ilman mitään hoitoja, mutta eivät ollenkaan metsäkuntoiset. Matkaan lähti Iivari, minä, Jarno, Jesperi ja kaverinsa Matias. Vietettiin mukava kesäinen mökki viikonloppu Tammelassa. Saunottiin, pelailtiin, herkuteltiin muun muassa makkaramarkkinatuotteita..... Jarno tietysti lauantain jälkiä tekemässä ja sunnuntaina kisailemassa, minä poikia kaitsemassa ja huoltojoukoissa. Ihanainen Iivari osoittaa osaavansa jäljestää. Rakastettava pikkuinen yllättäjä. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mejäkoe, Iivari |
Harmillinen mejäkoe keskeytys ja huolta Eevertin tassuistaSunnuntai 24.5.2015 - Hanna Ikäviä uutisia Jarnon ja Eevertin yhteiseltä Tammelan reissulta. Jarno joutunut keskeyttäneen hyvin alkaneen jälkikokeen.............. Eevert potee tassujaan, furunkuloosi tyyppisesti turvonneet ja punaiset varpaiden välit sekä anturoiden välit punakat metsästä tullessa ja tietty aristaa niitä kovasti. Äkkiä pojat kotiin ja sitten katsellaan mitä tehdään :( |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mejäkoe, Eevert, tassut |
Veneenlaskussa kaikkien koirien kanssaLauantai 9.5.2015 - Hanna Vene meni vesille tänä vuonna jo aikaisin, ihanaa! Veneenlaskussa ja katsastuksessa olivat mukana kaikki koirat. Jokainen osallistui katsastukseen :) Katsastajan tullessa veneeseen Aamos haukahti kerran ja ilmoitti veneessä olevasta vieraasta ihmisestä. Eevert katseli katsastajaa tyynesti, mutta tarkasti. Iivari olisi tahtonut lähteä tekemään lähempää tuttavuutta, mutta hienosti pysytteli hytissä. On se vaan niiden kanssa tuollainenkin elämä helppoa ja mukavaa. Uimaan vaan olisivat halunneet ja rantautuminen laiturille päättyi Iivarin takapään humpsahtamisella mereen... |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: veneily |
Mejäkurssia pitämässä ja koemaastoja kartoittamassaLauantai 2.5.2015 - Hanna On se kyllä kivaa, kun on löytänyt itselleen, Jarnolle ja koirille harrastuksen, josta kaikki nauttivat. Sitten, kun saa vielä auttaa tuoreita harrastukseen pariin tulevia ihmisiä ja koiria niin mikäs sen parempaa. Labradorinnoutajakerho oli yhtenä järjestäjänä mejäkurssille, joka koostui teoriasta perjantai-iltana ja käytännönharjoitteesta lauantai aamupäivänä. Olimme lähinnä mukana käytännönharjoitteiden parissa. Minun ryhmässäni oli aloittelijoita, joten teimme lyhyitä jälkiä kolmelle koiralle ja jokainen osallistuja pääsi kokeilemaan oppaan, ohjaajan ja jäljentekijän puuhia. Jarnon ryhmässä oli hieman kokeneempaa porukkaa ja he tekivät pidempiä jälkiä ja menivät syvemmälle mejänsaloihin. Todella mukavia ja aktiivisia ryhmäläisiä molemmilla, kiitos teille kaikille, minä taisin oppia meistä kaikista eniten! Toivottavasti tulevaisuudessa nähdään kokeissa :) Keväällä on toimittu labradorinnoutajakerhon mejätoimikunnan nimissä myös Vihtijärven mejäkokeen järjestelyissä mukana. Maastoja ollaan oltu kartoittelemassa ja todella mielenkiintoista on ollut. Harrastus on saanut aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Toimikunnassa toimiminen on meille kokoajan uuden oppimista. Hienoa kuulua tähän mahtavaan porukkaan ja saada toimia mukavan mejäharrasteen parissa! |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mejä |
Sairaus kaataa vuoteeseenLauantai 7.3.2015 - Hanna Ei vaan mahda mitään. Kahteen otteeseen flunssa vie minusta voitoneikä Kouvolan ryhmikseen ole meidän porukalla mitään asiaa. Harmittavaa, mutta minkäs teet.....tuleehan noita näyttelyitä keväämmällä ja kesällä. Koira vaan olis ollut hyvässä näyttelykunnossa, mutta mamma ei :( |
Labradorinnoutajakerhon mejätoimikunnassa toimikuntien kehittämisseminaarissaTorstai 22.1.2015 - Hanna Jännittäviä uusia haasteita edessä. Labradorinnnoutajakerhon mejätoimikuntaan tuli kutsu, johon molemmat vastasimme myöntyvästi. Viime viikonloppuna ekaa kertaa virallisesti toimikunnan jäsenenä kehittämisseminaarissa Hauholla. Mukavaa porukkaa, iloista yhdessä oloa ja tulevan suunnittelua piti lauantai sisällään. Innolla odotellaan tulevaa! |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mejä, labbiskerho |
Uuden vuoden toivotusKeskiviikko 31.12.2014 - Hanna Muistojen kirjaan piirtyi uusi lehti vuosi vanha nyt taakse jää. Paljon, paljon siihen mahtua ehti - paljon, jota ei voi ymmärtää.
Kirjan sivuilta kirkkaana loistaa hetket kanssa rakkaiden ystävien. Rivit toiset niin surullisna toistaa kolhuja elämän ja pettymysten.
Elon kirjaan avaan sivun uuden täysin puhtaan ja lumivalkoisen. Vielä kirjoittamattoman tulevaisuuden näen jo hahmona piirtyvän riveiksi sen.
Näillä sanoin toivotamme kaikille onnekasta uutta vuotta 2015, olkoon se taakse jäävää onnellisempi ja iloisempi. Erityisesti voimia ja lohdutusta suuren surun kohtaamille ystävillemme <3 |
Perustottelevaisuutta etsimässäPerjantai 5.12.2014 - Hanna Syksy on vierähtänyt jo talveksi, aika menee niin valtavaa vauhtia. Ollaan syksyllä osallistuttu labbiskerhon perustottelevaisuuskurssille, jota veti ansioituneesti Toivasen Laura. Iivari sai todella tarvitsemaansa omaa aikaa ja erityisesti aikaa laumastaan erossa. On todella tärkeää treenailla myös paikoissa, jotka ovat uusia ja erilaisia. Iivari on osoittautunut hieman häiriöherkäksi kaveriksi, joten erityisesti kurssi oli sille hyväksi juuri tuoltakannalta, perustottelevaisuutta unohtamatta. Ihan yllätti miten hyvin se hommia osaa, vaikka tuntuu ettei mitään olla harjoiteltu........ Seuraavia kursseja odotellessa. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tottelevaisuus, koirakoulu |