Hannan kirjoitelmia

Juhannustoivotus

Torstai 19.6.2014 klo 17.49 - Hanna

Oikein ihanaa ja kaikesta huolimatta lämpöistä keskikesän juhlaa teille kaikille meiltä kaikilta!

Näyttelyreissussa

Sunnuntai 8.6.2014 - Hanna

No olipas mukava viikonloppu!

Ellivuoreen matkattiin yöpymään kahdeksi yöksi; minä, Jarno, Jesperi, Josiina ja kaikki koirat.

Matka taittui järjettömässä ukkosmyräkässä luonnonvoimia ihaillen ja ajoittain todella hitaasti edeten. Perillä odotti varsin viihtyisä asunto ja mukavat maisemat sekä miellyttävät puitteet.

Lauantai aamuna minä, Jarno ja koirat suunnattiin kohti Harjavaltaa, erkkariin koiria näyttämään. Aina sitä ilahtuu mukavista labbisihmisistä joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia ja mukavien koirien kanssa reissaaminen on vaan niin kivaa :)

Tulskaan ei paljon parempi olisi voinut olla, Iivarille 3.varaserti, kolme luokkavoittoa :)

Illaksi takaisin Ellivuoreen Jepsun ja Jossun luo sekä sunnuntaina kotiin.

Mantan hautaaminen

Maanantai 26.5.2014 - Hanna

Manta saatettiin oman pihan multiin, Samun viereen.

Suru ja ikävä on ja pysyy. Nuku rauhassa oma, pikkuinen mummokoira. Elät aina sydämissämme!

Mamma Milanossa

Perjantai 23.5.2014 - Hanna

Käväisin Josiinan kanssa minilomalla Milanossa. 

Jarno jäi Jesperin kanssa koirien hoitajaksi. Oli ollut kuulemma oikein mukavaa kaikilla, kun sängyssäkin oli ollut mukavasti tilaa koko laumalle :)

Mulla se sitten olikin vaikeampaa kaikesta hienosta näkemästäni ja kokemastani huolimatta. Kyllä se kerkiää tuossakin ajassa ikävä tulemaan, ihan kaikkia poikia <3

Ihanaa olla taas kotona! Seuraava reissu tehdään kaikki yhdessä.

Mejäilyä

Sunnuntai 18.5.2014 - Hanna

Ei ota nyt oikein kulkeakseen tuo Eevertin jäljestäminen.......neljäs 0

Syö selvästi miestä (Jarnoa) tuollaiset tulokset, varsinkin, kun tietää koiran osaavan sen homman hienosti.

Motivaatio koiralla on kateissa ajoittain ja keskittyminen herpaantuu. Syynä osittain kipeytyneet anturat (ilmeinen hiiva ja furunkuloosi-oireet). Nyt yritetään kotikonstein niitä parannella, että päästäisiin osallistumaan näyttelyihin ja kokeisiin.

Harvat harjoitusjäljet ja koejäljet ovat kahtiajakoisia: ajoittain mennään loistavasti ja ajoittain Eppu on kuin puustapudonnut ja hakee tukea ohjaajalta. Innokkuutta ja taitoa kyllä löytyy, nyt vaan pitäisi hiffata mistä tämä kiikastaa.....

Näyttelyelämää

Sunnuntai 11.5.2014 - Hanna

Wohhou mikä viikonloppu!

Iivari ihanainen näytteli itsensä lauantaina Rop-junioriksi Helsingissä ja sunnuntaina Pu4 vara sertin arvoisesti Haminassa. 

Kaikista mukavinta on se, että poika itse nauttii esiintymisestä ja näyttelytunnelmasta.Ja onhan toki sellaista koiraa ilo esittää. Tästä on hyvä jatkaa..... :)

Eipä ole hullummin tuo poika menestynyt, kun on kerinnyt 10 kuisena napata 2 varasertiä, sitten vaan seuraaviin koitoksiin napsimaan ne oikeat sertit.

Eevert on saanut jäädä kotiin näistä näytelmistä, kun ei vaan tee karvaa ei sitten millään.

Aamos hieronnassa

Maanantai 5.5.2014 - Hanna

Aamosta on puolisentoista vuotta aika ajoin hieronut Korvajärven Sami; urheilukoirahieroja. Yhteistyö Samin kanssa on ollut mukavaa ja Aamoskin on oppinut nautiskelemaan hieronnasta. Sami on kyllä joka kerta kovilla Ampun kanssa kovasta kunnostaan huolimatta. Hiki on pinnassa joka kerta, kun Aamosta vatkaa ja venyttelee.

Työn tulokset näkyvät hienosti, ei ainuttakaan keventävää askelta reiluun puoleen vuoteen. Toivottavasti nuljuluuongelma on pois jäänyttä elämää.

Samin palveluja suosittelen lämpimästi kaikille :)

Tomi Sarkkisen luento

Keskiviikko 30.4.2014 - Hanna

Vihdoin viimein sain lähetettyä kirjoitukseni Hakuruutulehteä varten :) Tässä kirjoitus kokonaisuudessaan: 

KOIRASTA YHTEISKUNTAKELPOINEN SARKKISEN TOMIN OPEIN

Yhtenä kevään alkupäivistä huomasin Facebookista, että Uudenmaan noutajakoirayhdistys järjestää luennon noutajan peruskoulutuksesta arkirutiineja myötäillen, pennusta aikuiseksi. Onpa hienoa ajattelin, sinne olisi päästävä. Luennoitsijana tulisi olemaan Sarkkisen Tomi. Tomista meillä -erityisesti Jarnolla - oli hyvät kokemukset taipumuskoetuomaroinnin osalta. Mukava vaikutelma tuli, kun koetilanteessa Tomi antoi neuvoja ja loi leppoisaa tunnelmaa, siten tuli jopa taippareista positiivinen kokemus. Niinpä tapahtuman huomatessani ilmoitin meidät molemmat luennolle siltä istumalta.

Kyseinen luento pidettiin torstaina 27.3. Kaiun majalla Vantaalla kauniin alkukeväisen päivän päätteeksi. Paikalle saapui lähes 50 innokasta noutajaharrastajaa. Mukavaa oli huomata se, että porukkaa oli laidasta laitaan - ensimmäisen oman koiransa syntymää odottavista usean koiran omistajiin, monen lajin aktiiviharrastajista ja kasvattajista muuten vaan omaksi ilokseen koirista kiinnostuneisiin. Luentoa saimme kuunnella mukavassa ja vapautuneessa tunnelmassa.

Me kuuntelimme luennonantia tällä hetkellä neljän labradorinnoutajan kanssa eläjinä pyrkien nappaamaan juuri meidän lauman kannalta olennaiset vinkit tulevaisuuttakaan unohtamatta.  Koiria meillä on kotikoirista jalostuskoiriin. Nykyisin meillä koirat suorittavat minimissään taipparit. Vapaa-aikaamme täyttävät koiraharrastukset ovat muun muassa jäljestäminen, näyttelytoiminta sekä omien kotisivujen tekeminen. Nyt on menossa jonkinmoinen ryhtiliike kaikessa muussa koiraharrastuksessa, koska tämän luennon ohella ilmoitin 3-vuotiaan labradorimme ja Jarnon myös Umn:n pelastuskoirakurssille sekä molemmat osallistumme omien koirien kanssa hyvinvoiva labradori- kurssille, minkä järjestää Labradorinnoutaja kerho. Tällä luennolla yritin saada erityisesti vinkkejä nuorimmaisen, nyt 9-kuukautisen pentumme koulutukseen. Tässä kirjoituksessa on koottuna asioita, jotka koimme tärkeiksi ja olennaisiksi luennolla. Juttu on kirjoitettu niin kuin me asiat ymmärsimme ja muistamme.

Luennon aluksi Tomi esitteli itsensä ja kertoi koiraharrastuksestaan. Tomi toimii muun muassa taipumuskoetuomarina.  Hänen koiriansa koulutetaan käytännön metsästykseen sekä nomekokeet mielessä pitäen. Siinä kohtaa mieleen hiipi ajatus, että  nyt varmaan kuullaan vaan metsästyskoirat ja niiden koulutus mielessä pidetty luento. Mutta aivan turhaksi osoittautuikin tuollainen ajatus. Varmasti jokainen luennon kuunnellut sai mukaansa uusia vinkkejä ja ajatuksia pennun sekä isommankin koiran kouluttamiseen, mielessä pitäen arjen antamat koulutustilanteet ja niiden hyödyntäminen. Ainakin me saimme paljon ajateltavaa.  Sen todistaa sekin, että paluumatkalla autossa keskustelu kävi varsin vilkkaana luennon sisällöstä. Ja meidän Jarnon tuntien se onkin jo jotain.

Luennon sisältö aloiteltiin rajojen asettamisen tärkeydellä.

Rajat ja niiden asettaminen ovat koirankoulutuksen lähtökohta koiran pentuajasta alkaen. Koiraa kehutaan, kun käytös on toivottua. Jos koiran käytös on ei-toivottua, sitä kielletään ja sille osoitetaan, että teko oli väärä. Koiran kehumisen pitäisi olla sellaista, että se tuntuu koirasta mukavalle ja koira kokee sen ehdottoman positiivisena asiana.  Samoin kieltämisen tulee tapahtua äänenpainolla, jonka koira kokee negatiivisena. Ihmisen puuttuminen koiran ei-toivottuihin tilanteisiin voi olla vaikkapa murahtamista tai niskasta kiinni ottamista, niin kuin emokin pennuille tekee.

Toinen luennon isommista aiheista oli luoksetulo.

Koiran tulee aina kokea luoksetulo mielekkäänä. Tomin sanoja lainatakseen: Koiran paras paikka on ihmisen lähellä! Leikkien lomassa tämän harjoittelu sujuu luontevasti.  Jo koiran kääntyessä omistajaan päin tulee kehua koiraa.  Jos koira ei tule äänenpainoa koventaen, puututaan tilanteeseen jollain tapaa ja heti kehutaan, jos koira tulee ihmistä kohti. Koiran huomion herättäminen on tehokkaampaa, kun tullaan konkreettisesti koiran tasolle, esimerkiksi kyykkyyn tai lattiatasolle. Luoksetulon ei pidä olla vaan käväisy vaan koiraan otetaan fyysinen kontakti, sitä silitellään ja hellitään.  Ennen kaikkea koiran tulee tuntea, että sen paras paikka on ihmisen lähellä. Luoksetulosta puhuttaessa Tomi korosti koiran ja ihmisen välistä kontaktia ja sen merkitystä, sekä johdonmukaisuutta.  Kontakti koiraan on koulutuksessa erittäin olennaista.  Johdonmukaisuus on tärkeä elementti koirankoulutuksessa. Jos annamme kerrankin periksi ja hyväksymme ei-toivotun käytöksen, homma alkaa helposti lipsua ja johtaa koiran ei-toivottuun käytökseen.  Sen korjaaminen onkin sitten työläämpää.  Aina tulisi puuttua jolloin tavalla koiran ei toivottuun käytökseen, sekä tulisi saada se toimimaan halutulla tavalla.

Kolmantena suurena kokonaisuutena Tomi käsitteli paikallaoloa.

Arjessa on useita hetkiä, jolloin paikallaoloa voi luontevasti opetella, pennusta alkaen. Esimerkeiksi luennolla otettiin tilanne, jolloin koira saa eteensä ruokakupin sekä uloslähtötilanne. Vinkiksi saimme muun muassa sen, että välillä on hyvä vaihtaa kupin edessä odottaminen siihen, että saakin ruokakupin heti.  Koiran tulee keskittyä siihen, mitä siltä vaaditaan. Keskittyminen lisääntyy, kun se ei aina tiedä etukäteen mitä siltä vaaditaan. Käsimerkkejä voi näissä tilanteissa myös luontevasti opetella.  Jos koira karkaa, vaikka on saanut paikallaolo käskyn, viedään koira konkreettisesti takaisin samalle paikalle. Jos huomaa, että koira meinaa lähteä paikallaolosta eli varastaa, kerrotaan sille sen tekevän väärin vaikkapa murahtamalla. Tässäkin tärkeää on oikea ajoitus.

Neljäntenä asiakokonaisuutena käsiteltiin noutamista.

Oli hienoa huomata, miten leppoisasti Tomi suhtautui siihen luontaiseen noutajan noutamisviettiin. Noutajilla noutaminen on yleensä niin vahva vietti, ettei sitä koiralle yleensä tarvitse opettaa, se noutaa luontaisesti sille heitetyn esineen.  Koirien kanssa alussa noutaminen tapahtuu leikkien, vasta myöhemmällä iällä hiotaan noutamisen eri osa-alueet sellaiseen kuntoon kuin kukin haluaa. Se tapahtuu silloin kun koira itse on siihen kypsä.  Lelut ovat oiva tapa opettaa kantamista ja noutamista, palauttamista sekä luovuttamista.  Koira pyydetään tuomaan esimerkiksi dami suoraan ihmiselle asti, syliin. Koiraa kehutaan kovasti, kun se kantaa, ei silloin, kun se sen luovuttaa.  Kun koiralla on dami suussa, sitä silitellään ja kehutaan. Koira pitää saada ymmärtämään, että kantaminen on se paras juttu koko hommassa. Koira etsii noudettavaa esinettä tai riistaa eli metsästää pienellä alueella. Jos haussa on ongelmia ja koira kysyy apua, kannattaa antaa koiralle mahdollisuus itse ratkaista ongelma. Kannattaa miettiä onko tehtävä ollut koiralle liian vaikea.  Noudettavan esineen omimista ei saa hyväksyä. Luovutus on asia, jossa ei alkuun ole hyvä murahdella, ettei koira koe sen olevan toiminnan olennaisin asia.

Jos koira vaihtelee esimerkiksi hakuruudussa damia, kannattaa käyttää vain yhtä damia kerrallaan ja pientä aluetta, niin että noutaminen tulee ensin varmaksi. Damien asettamisella voi vaikuttaa vaihtamiseen. Koira noutaa todennäköisesti ensin viimeiseksi viedyn damin, joten ensin viedään kauimmaiset ja sitten lähimmät.  Kun koira hakee ensin läheltä, houkutus ja mahdollisuus vaihtamiseen, tulee pienemmäksi. Noutamisvietti on hyvä apu pikkuhiljaa totuttaa koiraa riistaankin, kun ensin on noutoja tehty muilla esineillä.

Luennon aikana menimme porukalla ulos, jossa Tomi konkreettisesti näytti omalla 8 kuukauden ikäisellä labradorinnoutajallaan Urpolla esimerkkejä koulutustilanteista. Uskomatonta oli kuulla, että kyseistä koiraa oli koulutettu varsin vähän, niin hienosti koira toimi. Tomin kertoman mukaan koiran kanssa tehdään jotain hommaa pari kertaa päivässä ja noin 5 minuuttia kerrallaan.   Koiran käyttäminen esimerkkinä konkretisoi, luennolla kuultuja asioita. Antoisaa oli käytännössä nähdä kuinka Tomi kehui ja otti fyysisesti kontaktia koiraansa kehuessaan tätä. Sivulletuloa ei hyväksytty, jos se ei ollut juuri niin kuin ohjaaja sen halusi olevan.  Tomin koiranlukutaito on todella kadehdittavaa, kunpa sitä pystyisi edes murto-osaan siitä. Ulkoharjoituksessa tuli myös esiin tärkeä seikka siitä, että silloin kun ollaan treenaamassa, ei nuuskita maata tai mitään muutakaan, vasta vapaa käskyn jälkeen koira voi toimia niin.

Erityisen ilahduttavaa luennolla oli positiivinen ja luonteva asenne koiran kouluttamiseen.  Koiran tulee tuntea, että sen paras paikka on ihmisen lähellä. Koulutus mennään koiran sen hetkisen kehitystason mukaan. Pennulta ja nuorelta koiralta ei voi vaatia vielä asioita, joihin se ei ole kypsä. Mitä vanhempi koira sen enemmän siltä voi vaatia. Tiukemman ja täsmällisemmän koulutuksen aloittamisessa on hyvä odottaa kunnes koira on siihen valmis. Käytetään hyväksi koiran omaa oivalluskykyä sekä arjen antamia koulutustilanteita. Leppoisaa asennetta ei tule unohtaa, vaikka koiraa treenattaisiin tosimielellä vaikkapa metsästykseen. Useassa luennon kohdassa tuli esiin tärkein tavoite kaikelle koulutukselle eli saada koirasta yhteiskuntakelpoinen! Rajoja laitetaan päättäväisesti ja johdonmukaisesti. Kaikki tulee tapahtua huomioiden koira yksilönä.  Ihmisen ja koiran yhteistyön ja kontaktin kuntoon saaminen on tärkeää. Kehumisen ajoitus on myös avain asioita. Se pitää tehdä juuri silloin, kun koira tekee toivottua asiaa ja oikein.  Tärkeää on oppiminen onnistumisen kautta, koira oppii luottamaan siihen mitä ollaan tekemässä.  Lopetetaan tehtävä ennen kuin tulee epäonnistuminen, pyritään lopettamaan harjoitukset aina onnistumiseen.

Yksi parhaista vinkeistä luennolla oli suunnitelmallisuus ja sen vieminen käytännön harjoitteluun. Ennen kuin tehdään mitään harjoituksia, ne tulee suunnitella tarkoin etukäteen. Pitää päättää, mikä on se asia, jota koiralta odotetaan tai vaaditaan. Miten toimitaan, jos koira tekee niin kun halutaan sekä miten toimitaan, jos niin ei käykään. Miten harjoitusta jatketaan, jos se ei sujukaan ennalta odotetusti. Omat ajatukset pitää aina selkiyttää ennen toimintaa! Suorastaan oivalsin luennon aikana kuinka tärkeää on fyysinen kosketus koiran kanssa sitä kehuessa. Liian helposti itse esimerkiksi ottaa vastaan koiran palautuksen ja vain kehuu sitä ja on itse innoissaan, ei kuitenkaan silittele tai helli koiraa muuten. Samoin tulee riemuittua pelkästä palautuksesta eikä siitä kantamisesta, joka tosiaankin on paljon tärkeämpi asia. Ja luennon ihan paras anti: harjoituksen suunnittelu ja selkiyttäminen ensin omassa päässään ja sitten vasta ruvetaan touhuamaan koiran kanssa. Itselleni tärkeimpinä ja päällimmäisiksi muistutuksiksi jäi se, että koiran keskittymistä on hyvä ylläpitää vaihtelemalla siltä vaadittavaa tehtävää samanlaisessakin tilanteessa.  Kehumisen oikea-aikaisuuteen ei taatusti liikaa voi keskittyä. Kannattaa opettaa yksi asia kerrallaan esimerkiksi ensin damin kantaminen ja muut osa-alueet ja sitten vasta vaatia koiralta kokonainen suoritus. Itse tulee liian harvoin käytettyä hyväksi koiran omaa oivaltamista ja antaa sen rauhassa ratkaista kyseinen ongelma. Koirakin luottaa minuun, miksen minä luota siihen joka tilanteessa? Yksilöllisyys tulee meidän laumassa esiin luontaisesti, koska meille on sattunut varsin erilaisilla luonteilla siunattuja huiskahäntiä. Arjessa se tulee esiin varsin usein ja siitä tulee puhuttua paljon. Yksilöllisyyden huomioiminen ja hyväksikäyttäminen koulutuksessa onkin sitten haasteellisempaa.

Kiitokset Tomille hyvästä ja antoisasta luennosta sekä Umn:lle luennon toteuttamisesta.  Tällaiselle toiminnalle on selkeästi kysyntää ja se antaa mukavaa potkua koirien kanssa touhuamiseen.

Kaikille leppoisia ja positiivisia hetkiä koirienne kanssa arjen koulutustilanteissa sekä mukavaa kesää toivotellen: Hanna & Jarno

Wapun viettoa

Keskiviikko 30.4.2014 - Hanna

Ensimmäinen vappu vuosiin, jolloin Asolassa ei klo 18 lakitettu Mantaa :( 

Kyyneliä kyllä valutettiin ja muisteltiin Mantaa rakkaiden ystävien kanssa. On ihanaa, kun omistaa ystäviä, jotka ymmärtävät tällaistäkin elämäntilannetta.

Uimassa ja ulkoilemassa Husön ulkoilualueella

Sunnuntai 27.4.2014 - Hanna

Ihana aurinkoinen, leppeän lämmin sunnuntai.

Koiria ulkoiluttamaan ulkoilualueelle Husöön. Ihana paikka.  Koirat tutustuivat hevosiin, pääsivät metsälenkille ja mikä ihaninta uimaan...

Voi riemua jokaisen kohdalta. Iivari ekaa kertaa vedessä. Alkuun annettiin sen kahlailla (käytännössä hyppelehtiä) rantavedessä. Damia heiteltiin aina vaan syvempään veteen. Ja hups vaan sehän lähti uimaan ja millä tyylillä.......sulavasti ja kauniisti :)

Pikkuinen ihana Iippis ikuinen ilahduttaja!

Näyttelyssä Lahdessa

Lauantai 26.4.2014 - Hanna

Lauantaina mietittiin lähdetäänkö Lahden näyttelyyn vai ei. Olisi niin kovin tehnyt mieli olla vaan kotona ja miettiä kaikkea tapahtunutta. Kuitenkin tultiin siihen tulokseen, että elämän tulee jatkua ennallaan ja aiat tehdään niin kuin on suunniteltu.

Ei olisi kannattanut.......On näyttelyitä, joista lähtee hyvillä mielin vaikkei omat koirat olisi niin hyvin pärjänneetkään ja on näyttelyitä, joita lähtee huonolla fiiliksellä menestyksestä huolimatta ja niin päin pois....Nyt oli vuorossa näyttely, jota ei voi kuin ihmetellä. 

Todella hyville koirille annettiin eh:ta ja selvästi eri:n arvoisille jopa h:ta. Ja toisinkin päin.... Kilpailuluokissa ja loppukilpailuissa näkyi selvästi tuomarin mielipide labradorin väristä. Minä en ainakaan saanut selvää tuomarin linjasta.

Omien koirieni kohdalla arvostelut voit käydä lukemassa niiden omilta sivuilta. Ja pakko sanoa, etten niitä itse täysin allekirjoita :(

Eipä tuonut tuo näyttely ainakaan piristystä.

Pelastuskoira kurssilla osa2

Lauantai 26.4.2014 - Hanna

Lahden näyttelyn jälkeen pelastuskoirakurssin toiseen käytännönharjoitukseen; taloetsintään. Paikkana Roihupellossa sijaitseva Hepekon alue. 

Olisipa ollut opettavaista, jos olisi päässyt kärpäseksi pimeän talon kattoon katselemaan eri koirien suoritukset.

Eevertin kohdalla on aina ilahduttavaa sen luonne. Niin kuin luonnetestissäkin todettiin, ei tätä koiraa hetkauta mikään. Pimeässä talossa se oli kuin kotonaan, etsien ja tutkien tavaroita. Ymmärtäminen siitä, että etsinnän kohde on ihminen ei oikein selkeä juttu vielä ole.

Seuraavaksi mennäänkin metsään etsimään, joten ainakin ympäristönä se on tuota autiota, pimeää taloa tutumpi.

Saatellaan Mantaa sateenkaarisillalle

Perjantai 25.4.2014 - Hanna

Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Manta pääsee koirientaivaaseen

Torstai 24.4.2014 - Hanna

Pitkään on mietitty, mikä on se raja, jolloin koiravanhuksen on parempi päästä sateenkaarisillan toiselle puolelle. Valtavan suuri päätös. 

Itse olen sanonut monesti ettei minusta ole tekemään moista päätöstä.

Mantasta olen kirjoitellut täällä blogissakin ja pohtinut asiaa. Pääsiäisen aikoihin alkoi liikkumisessa olla kummallista huojuntaa. Keskiviikkona koira ei syönyt ruokaansa, jota se ei meidän muistikuvien mukaan ole tehnyt koskaan. Keskiviikon ja torstain välinen yö muistutti painajaista. Manta lysähteli lattialle eikä päässyt sieltä enää aina ylös. Surkeaa vikinää ja haukuntayrityksiä, Jarno apuna ylösnousuissa. Lopullinen päätös tehtiin jo yöllä, Mantan elämänviimeinen päivä oli alkanut. 

Minulla oli torstaina työpäivä, joka sisälsi muun muassa osastokokousta ja työnohjausta, jotka olivat hurjan sekavat ja Manta oli mielessä kaiken aikaa. Kyyneleet valuivat ja kurkkua kuristi. Ajatus siitä, että yhteinen jäljelläoleva aika laskettiin tunneissa ja minä istun neuvotteluhuoneessa oli lähes sietämätön. 

Viimeinen päivä oli mennyt Mantalta kovasti vettä juoden, mutta ulkona se ei käynyt. Oli aika lähteä viimeiselle automatkalle kohti tuttua eläinlääkäriasemaa. Siellä Manta nukahti pää minun kädellä leväten, minun kuiskiessa sille tärkeitä asioita, Jarnon ja Jesperin hellimisiin. Omaan peittoonsa käärittynä se oli jätettävä sinne, yhteinen taival oli ohi......

Muut koirat käyttäytyivät varsin oudosti ennen ja jälkeen Mantan lähtemisen. Vielä ei itsekkään ole pystynyt kaikkia asioita asian tiimoilta rekisteröimään.

Vaikka aikaa on ollut paljon tehdä jäähyväisiä, se kaikki tuli lopulta kuitenkin liian nopeasti.Valtava tyhjä aukko jäi meidän kotiin ja kaikkien sydämiin.

Kiitos rakas Manta yhteisistä 14,5 elämänmakuisista vuosista, jälleennäkemisen toivossa <3

Hyvinvointia labbikselle

Tiistai 22.4.2014 - Hanna

Toinen kurssi-ilta labbiksen hyvinvointikurssilla. Tällä kertaa vain Aamos matkassa, koska Jarnosai tänään kipsin käteensä......

Mukavia vinkkelä kotona toteutettavaan koiran hierontaan ja muun muassa oppia koiran lämmittelystä sekä jäähdyttelystä.

Hyvinvoiva labradori kurssi

Tiistai 8.4.2014 - Hanna

Aamos, Eevert, Jarno ja minä osallistuimme "Hyvinvoiva labradori"-kurssille. Kurssin järjesti Labradorinnoutaja kerho ja vetäjänä toimi fysioterapeutti, eläinfysioterapeutti Maria Sukanen.

Alkuun kertailtiin koirien anatomiaa; luustoa ja lihaksistoa. Aamoksen esiintyessä esimerkkikoirana :)

Paljon ajatuksia omassa mielessä herätti se, että koiran kaularanka on liikkuva, rintaranka taas jäykkä ja lanneranka sitten taas liikkuva. Näiden kohtien yhtymäkohdissa esiintyy useimmiten ongelmat, jos sellaisia ilmenee. Omakohtaisesti ajattelin ongelmia, joita Aamoksen nuljuluut ovat aiheuttaneet. Jumiutuneet kohdat ovat aina olleet juuri näissä yhtymäkohdissa.

Maria korosti koiran lihaskuntoa ja monipuolista liikuntaa. Omatuntoa kolkuttaa nykyisin kovasti tuo liikunnan "vähyys", koska oma nilkka ei vielä kunnon pitkiä lenkkejä kestä. Monipuolisuutta kyllä meidän koirat onneksi saa, koska usein pistäydymme metsässä, jossa liikunta on toisenlaista kuin pelkästään tietä kulkiessa. Ehkä tässäkin asiassa aktivoidutaan nilkan kuntoutuessa.....

Seuraavaa kurssikertaa odotellessa!

Raunoradalla pelastuskoiraharjoituksessa

Sunnuntai 6.4.2014 - Hanna

Sunnuntai iltapäivää vietettiin tyäaamun jälkeen Espoon raunioradalla. Eevert pääsi ensimmäiseen pelastuskoiraharjoitukseen.

Ammi Matikainen luotsasi osaavasti ryhmää. Kymmenen koirakon joukko kiersi rataa ja koirat pääsivät tutustumaan erilaisiin alustoihin. Eevert suoriutui hienosti ja hyppeli raunioissa kuin vanha tekijä.

Jokainen koira sai koirakohtaista opastusta ja pääsivät ensimmäisessä harjoituksessa kokeilemaan irtoamista ja maalimiehen antamaa palkkausta. Tarkoituksena oli saada koira ymmärtämään, mitä sen tulee etsiä. Aluksi koira etsii silmillään, mutta jatkoharjoituksissa tulisi vahvistaa koiran nenän käyttöä muun muassa piilottamalla pikkuhiljaa maalimiestä paremmin.

Niin kuin jo luennolla Ammi oli korostanut ettei harjoituksista tehdä liian totisia, ei edetä liian kiireesti ja nopeasti, otettiin hienosti käytäntöön harjoituksen aikana. Koiranlukutaitoa sitten vaan kehittämään :)

Pelastuskoirakurssin satoa osa 1

Keskiviikko 2.4.2014 klo 8.35 - Hanna

Kevät tulee kohisten ja aktiivisuus taso myös koiraharrastuksessa näyttää kohoavan.

Tälle keväälle on kolmenlaista "kurssia" tiedossa. Ensiksi aloitellaan Eevertin kanssa pelastukoiratoimintaan perehdyttävään kurssiin. Sitten osallistutaan Sarkkisen Tomin luennolle ja vielä tiedossa labradorin hyvinvointikurssiin. Innokkaana odotellaan mitä vastaan tulee...

20.3. suunnattiin Malminkartanoon kuuntelemaan Anna-Mari Matikaisen pelastuskoiraluentoa kurssin alkajaisiksi. Parikymmentä innokasta, toiminnasta kiinnostunutta ihmistä sullouduimme Umn:n kerhotiloihin. Paljon tuli taas ajattelua ja pohdintaa herättävää tietoa. On hienoa huomata tälläisten huippu ammattilaisten asenne, koira otetaan yksilönä, ei prässätä vaan edetään koiran ehdoilla. Koirankoulutuksessa ei saa kiirehtiä vaan mennään koiran omassa tahdissa. Koulutus on LEIKKIÄ ja KIVAA puuhaa!

Koira on palveluhaluinen ja sitä hyväksikäytetään. Koira tekee työtä "metsästäen" eli etsien palkkaa. Palkka on aina tärkeä esimerkiksi se voi olla vaikkapa lelu. Koiran lukutaito on tärkeä ja sitä on syytä itse kehittää.

Pelastuskoiratoiminta ei ole kilpailua vaan omaan koiraan keskittyvää toimintaa. Mielessä pidetään, että koira on toimiva työväline. Viettipäämäärään koira pääsee vain ohjaajan kautta. Ihmisen ja koiran päämäärä on eri; ihminen haluaa löytää ihmisen ja koira pyrkii viettipäämääräänsä. Koiralle opetetaan etäisyys ohjaajasta. Pelastustoiminnassa on eri vaiheita: koiran irtoaminen, koiran lähettäminen, merkkaus sekä palkkaus.

Tälläisiä asioita ja paljon muuta mieleen jäi tulta luennolta. Tarkemmin muistakin asioista täällä blogissa myöhemmin kurssin edetessä. Jatkossa mennäänkin sitten treenailemaan hommia käytännössä. Ensin on vuorossa rauniorata, sitten taloetsintää ja vielä mennään ihmistä metsästä etsimään. Huippua päästä katsomaan, miten Eevertin rauhallisella ja päämäärätietoisella, periksiantamattomalla luonteella tuollainen homma sujuu......

Aatoksia koiran vanhenemisesta

Torstai 20.3.2014 klo 8.50 - Hanna

Alkuun maininta, että pikku Iivari (37kg) on TÄYSIN tervehtynyt ja ihana oma itsensä! Antibioottikuuri puri hienosti :)

Viime aikoina on tullut pohdiskeltua koiran elämän loppuvaiheita.

Manta on elänyt jo kunnioitettavat kohta 14 vuotta ja 5 kuukautta. Tervehän se kutakuinkin on ollut D-lonkistaan huolimatta. Raput ovat olleet hankalia jo useamman vuoden ja silmissä kaihia. Näkö on selvästi huonontunut, josko näkee enää juuri mitään. Steriloitu Manta on steriloitu jo ajat sitten ja on Propalin-lääkityksellä. Pissa vahinkoja sattuu silloin tällöin. Ruokailun jälkeen on kova kiire ulos, jotta kakalle ehtii. Kuulo on sillä ollut loistava, mutta joulun tienoilla huomasimme, että oikeasti se ei taida enää kuulla mitään. Ruokakupin kolahdus lattiaan tai jääkaapin oven aukaisu ei sitä enää havahduta. Uutena juttuna viime viikkojen aikana on tullut tilanteet, että se "eksyy" ulos. Pihalla se saattaa seistä pitkään ja tuijotella jonnekkin, haukkua. Kun ihminen menee viereen se havahtuu ja lähtee seuraamaan tätä sisään.  Samoin joskus tuntuu ettei se aina tajua pyytää ulos ja pissavahinkoja tulee vaihtelevalla tahdilla sisään.

On äärettömän vaikeaa ja haastavaa pohtia, koska ollaan siinä tilanteessa, että on vain se yksi vaihtoehto päästää Manta koirientaivaaseen. Aina, kun sitä ajattelee tulee taas joku tilanne, että se on poissuljettu vaihtoehto. Esimerkiksi eilen se tuli ripein askelin, häntä iloisesti heiluen minua vastaan, kun tulin töistä. Tai se käy hakemassa poikia leikkimään, puskee kaulaan ja hakee huomiota. Sitten tulee taas päiviä, että se lähes tulkoon vaan nukkuu, ei herää vaikka tullaan kotiin, kävelee epävarmasti, käväisee vaan nopsasti ulkona ja syö........

Vaan eipä sitä päätöstä kukaan meidän puolesta taida tehdä :(

Yhteistä aikaa taitaa olla jäljellä enää vähän ja siitä yritämme tehdä Mantalle elämisen arvoista!

Muistatko ystävä pentuuttain
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.

Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.

Et arvannut, silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu pentu tää
on älyä täynnä sen pienoinen pää.

Silloin huomaat sen jo sinäkin
olen aarteesi rakkain ja parahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen,
niistä vuosista muistojen kirjani teen.

Omaa tehtävää rinnallas suoritan vaan
sen huomaan, - hellyytes tuntea saan.
Niin rikas on kaikki eloni tää,
kauniit aatokset sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie,
se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.

Oli mieleni avoin ja rehti se ain
en tunne vilppiä rakkaudessain.
Ohimollani kannan jo hopeaa
se arvoani ansaittua kaunistaa.

 
Niin paljon muistoja vuodet toi,
niitä aarteistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmät nää,
pian loppuukin muistojen kirjani tää

Pikku Iivari kuumeilee :(

Sunnuntai 9.3.2014 klo 12.52 - Hanna

Perjantaina sairasloman jälkeisten työpäivien väsyttämän nopeasti kotiin ajatuksella, että saa siivottua ja sitten rauhoittua viettämään koti-iltaa...Toisin kävi.

Koirilla on järjetön karvanlähtö. Aamos ja Eevert varisevat kuin joulukuuset. Heti kotiin tultuani imuri esiin ja hommiin. Iivari näytti jotenkin surkeelta ja pyysikin kohta ulos. Seurasin ikkunasta sen touhua. Se juoksi lujaa aidan viereen pissalle ja sitä tuli ja tuli ja tuli...Sisälle tultuaan oli ihan ookoo. Jarno tuli kotiin hetken päästä, jolloin Iivari pissasi sisään, ei kerennyt edes pyytää ulos. Iippis, joka on 10 viikkoisesta ollut tyystin sisäsiisti.

Epäilys pissatulehduksesta syttyi heti. Soittelin muutamaan eläinlääkäriin, joista ei enää aikaa saanut, mutta Keski Uudenmaan Eläinlääkäriasemalle saimme illaksi ajan. Iivarista sitten metsästettiin pissanäyte ja se matkassa mentiin vastaanotolle. Pissassa oli vaan muutama valkosolu ja siittiöitäkin- meidän vauvalla ;) Kuumetta oli mitattaessa 39,2 ja koira aristi palpoitaessa vatsan aluetta. Epäiltiin näytteestä huolimatta pissatulehdusta. Antibiootti peliin ja tarvittaessa kipulääke.

Perjantai yö olikin rauhallinen, Iivari nukkui sikeästi. Lauantaina yritettiin olla hieman rauhallisemmi, ei niin helppoa 8-kuisen labradorin kanssa. Sunnuntaina jo lenkkeiltiin vähän pidempään ja rehuminen pihassa osoitti, että tauti on voitettu!